Tarkastelen artikkelissa ekososiaalista kasvatusteoriaa materialistisen queer-ekofeminismin näkökulmasta. Ekososiaalisella kasvatusteorialla ja ekofeminismillä on yhtymäkohtia, kuten ihmisen ja luonnon välisen keinotekoisen raja-aidan purkaminen. Ekososiaalinen kasvatusteoria ei kuitenkaan käsittele monia ekofeminismille keskeisiä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti sukupuolen merkitystä ekososiaaliselle kasvatusteorialle. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sukupuoleen sosiaalistumisella on merkitystä vastuullisen luontosuhteen muodostumiselle. Ekososiaalinen kasvatusteoria kuitenkin sivuuttaa tämän. Lisäksi ekososiaalinen kasvatusteoria ohittaa kapitalistisen maailmanjärjestelmän työnjaon sukupuolittuneisuuden. Suomalaisessa virallisessa työelämässä kapitalismin sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, joka on naisvaltainen ja rakenteellisesti aliresursoitu ala. Ekososiaalisessa kasvatusteoriassa kapitalismi tunnistetaan ongelmaksi, mutta sen ratkaisut kapitalismin muuttamiseen keskittyvät lähinnä yksilöiden sivistämiseen. Analyysini perusteella ekososiaalinen kasvatusteoria tarvitsee sukupuolisensitiivisyyttä. Lisäksi kapitalismin haastamiseen tarvitaan vaikuttavampia keinoja. Julkisen sektorin naisvaltaiset uusintavan työn alat, kuten varhaiskasvatus, voivat pyrkiä muuttamaan kapitalismia esimerkiksi työtaistelujen avulla. Ne voivat vaatia enemmän aikaa ja resursseja työnsä elämää uusintaville työtehtäville, kuten leikille ja hoivalle.