Previous research has shown features of an attachment bond to be fulfilled in, for instance, human–dog dyads; however, there is a considerable lack of research on the potential attachment in human–horse relationships. Employing Bowlby’s criteria of an attachment bond and Pierce’s model of therapeutically powerful activity, this article studies whether short-term exposure to horses brings about elements of emerging attachment for adolescents and if this interaction holds potential in creating a favorable early-stage setting for professional care. It draws from group discussions carried out with nine 16–17-year-old adolescents who participated in an EASEL (Equine-Assisted Social and Emotional Learning) session when visiting a farm with a youth worker. A qualitative content analysis of the discussions revealed that some characteristics of the four principal criteria of an attachment bond—proximity maintenance, safe haven, secure base, and separation distress—were identifiable in the adolescents’ expressed experiences of observing and interacting with horses. Moreover, the three main sources of therapeutic power—appeal, accuracy, and intactness—intersected with the emerging development of the adolescents’ attachment to horses. Additionally, space for self-reflection was enhanced by the presence of the horses. The study offers insights into the potential of human–horse attachment in dealing with adolescents with and without special needs for various therapy and care purposes.

Arvoisa kustos, kunnioitettu vastaväittäjä, hyvä yleisö.J okaisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla kuulluksi, kohdatuksi, nähdyksi ja huomioiduksi. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimiva tunnustussuhdeteoria, jonka kulmakiviä ovat rakkaus, kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan, perustelee tätä tarvettamme niin aikuisten kuin lastenkin osalta."Lapsissa on tulevaisuus" on jo vanha sanonta ja kulunutkin klisee, mutta siinä on totuuden siemen. Lasten hyvinvointi vaikuttaa siihen, millaiseksi tuleva yhteiskuntamme muodostuu. Lapsuus rakentaa perustukset aikuisuudelle. Sekä lasten hetkellisen että tulevan hyvinvoinnin kannalta on olennaista tietää, mikä on lasten näkemys omasta voinnistaan. Kysymys onkin, tiedämmekö me, miltä lapsista tuntuu, onko heillä hyvä olla.Suurin osa lapsistamme saakin riittävän hyvää huolenpitoa ja voi hyvin. Kuitenkin myös he tarvitsevat kohtaamista ja kuulemista, jotta heidän myönteisyytensä ja onnistumisensa tulisi näkyväksi ja tunnustetuksi ja heidän hyvinvointinsa kantaisi pitkälle. On syytä muistaa, että osa lap-