Constructed Action, the Clause and the Nature of Syntax in Finnish Sign Language

Abstract

This paper investigates the interplay of constructed action and the clause in Finnish Sign Language (FinSL). Constructed action is a form of gestural enactment in which the signers use their hands, face and other parts of the body to represent the actions, thoughts or feelings of someone they are referring to in the discourse. With the help of frequencies calculated from corpus data, this article shows firstly that when FinSL signers are narrating a story, there are differences in how they use constructed action. Then the paper argues that there are differences also in the prototypical structure, linkage type and non-manual activity of clauses, depending on the presence or non-presence of constructed action. Finally, taking the view that gesturality is an integral part of language, the paper discusses the nature of syntax in sign languages and proposes a conceptualization in which syntax is seen as a set of norms distributed on a continuum between a categorial-conventional end and a gradient-unconventional end.

Viittomakielet hybridisysteemeinä - hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta

“…Myös viittomakielten syntaksi voidaan käsitteellistää kuviossa 5 havainnollistetun kategorisuus-konventionaalisuus-jatkumon avulla (esim. Jantunen, 2017a;Vermeerbergen, 2006). Tällöin jatkumon ääripäistä voidaan puhua vakiintuneena syntaksina ja vapaana syntaksina.…”

“…kertoakseen, engl. tell) puheenaiheena olevan referentin toimintaa, tunteita, ajatuksia ja sanomisia (Cormier ym., 2015;Ferrara & Johnston, 2014;Hodge & Ferrara, 2013;Jantunen, 2017a). Vakiintuneessa syntaksissa prototyyppinen lause ei sisällä lainkaan konstruoitua toimintaa.…”

“…Yli puolivuosisatainen viittomakielen tutkimus on kuitenkin jatkuvasti tuottanut evidenssiä, jonka perusteella monet tutkijat ovat alkaneet tulkita viittomakielten kategorioiden ja käytön olevan monilta osin myös vahvasti hämärärajaista ja epäkonventionaalista (esim. Ferrara & Johnson, 2014;Jantunen, 2015Jantunen, , 2017aLiddell, 2003). Viime aikoina tästä tulkinnasta on juontunut myös yleisempi ajattelutapa, jossa kieli nähdään eräänlaisena diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekä hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien jatkumolle sijoittuvana seka-eli hybridisysteeminä (esim.…”

“…Viime aikoina tästä tulkinnasta on juontunut myös yleisempi ajattelutapa, jossa kieli nähdään eräänlaisena diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekä hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien jatkumolle sijoittuvana seka-eli hybridisysteeminä (esim. Jantunen, 2017a;Johnston & Ferrara, 2012), ja tämä käsitys 1 JOHDANTO Kun kielitieteilijät alkoivat tarkastella viittomakieliä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla luonnollisina kielinä, painottui tutkimuksessa pitkään tarve osoittaa viittomakielten olevan kategorioiltaan suhteellisen tarkkarajaisia -diskreettejä -ja käytöltään vahvasti normitettuja -konventionaalisiarakennesysteemejä, jollaisina puhuttujakin on vallannut enenevästi alaa myös puhutun kielen tutkimuksessa (esim. Dingemanse & Akita, 2016;Enfield, 2009;Floyd, 2016).…”

“…Jantunen, 2010;Johnston & Ferrara, 2012;Liddell, 2003) -sekä eräänlainen vaihteleva-asteinen näytteleminen -niin kutsuttu konstruoitu toiminta (esim. Cormier, Smith & Sevcikova Sehyr, 2015;Hodge & Ferrara, 2013;Jantunen, 2017a) -jota viittojat käyttävät tuottamiensa syntaktisten rakenteiden osana ja niiden sijaan. Käytännössä artikkeli esittelee näkemystä, jonka mukaan molemmissa tarkastelun kohteena olevissa ilmiöissä on kyse samasta asiasta eli kielen diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekoittumisesta kieleen kuuluvien hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien kanssa (ja päinvastoin).…”