Ei-ihmisten esitys

Abstract

Taiteellisessa tutkimuksessa voi hahmottaa useita eri suuntauksia, mutta lähtökohtaisesti sen ymmärretään tapahtuvan tekijän oman, singulaarisen taiteellisen praktiikan kautta. Praktiikassa kehittyvästä ymmärryksestä rakentuvat tutkimuksen kysymykset, menetelmät ja uudet tuotannot. Taiteellinen käytäntö muodostaa taiteelliselle tutkimukselle ominaisen ajattelemisen ja jakamisen tavan, jolloin tulee mahdolliseksi tuottaa ja esittää myös sanallistamisen ohittavaa tietoa ja ymmärrystä. Tässä esseessä tuo yksittäinen praktiikka, jossa tutkimus tapahtuu, sijoittuu esitystaiteen alueelle, vielä tarkemmin ilmaistuna se on paikkaerityinen (site-specific), lajienvälinen esitystaiteen praktiikka. Esitystaide on terminä syntynyt Suomessa, ja sen taustalla ovat nykyteatterin kokeilevammat muodot, performanssitaide ja brittiläisessä kontekstissa syntynyt Live Art -termi ja -kenttä. Esitystaide on taiteenala, jossa lähtökohtana on avoin, ei-draamallinen käsitys esityksestä ja sen tekemisen tavoista. Esitys voi saada hyvin monenlaisia esteettisiä muotoja, sen lähtökohtina voivat olla esimerkiksi tietty paikka tai yhteisö, esityksen upottavuus (immersiivisyys) tai, kuten esseen praktiikassa, suhde muunlajisiin olentoihin, ja se voi toteutua erilaisissa ympäristöissä ja konteksteissa.