Tiedolla on monet kasvot – faktaa ja fiktiota Tieteiden talolla

Abstract

Koleasta marraskuusta huolimatta Tieteiden talolla kuhisi, kun vuosittainen IL-seminaari pää-si jälleen käyntiin. Päivän ensimmäinen keynoteluennoitsija Maria Lassila-Merisalo, Hämeen ammattikorkeakoulun strategisen viestinnän pääl-likkö, herätti runsaasti keskustelua ja haastoi yleisöään pohtimaan, mitä me haluamme netistä lukea, kuka tiedon meille tarjoilee, ja miten voimme olla hukkumatta informaatioon (ja miksi pidämme niin kovasti kissavideoista). Kuka luottaisi mediaan?Maria Lassila-Merisalon avausluento oli kiehtova katsaus nykypäivän suhteestamme mediaan ja uutisointiin etenkin verkossa. Yhä useampi suomalainen on Lassila-Merisalon mukaan kyynistymässä, ja kokee osaavansa itse parhaiten arvioida uutisten todenmukaisuuden. Valeuutisten aikakaudella, jota kuvastavat MV-lehden kaltaiset sivustot, uutisten julkaisukanavien väliset erot hä-märtyvät ja erilaiset uutisia kokoavat verkkosivut nousevat suosiossa.Informaation luotettavuuteen liittyen Lassila-Merisalo esitteli Tuchmanin objektiivisuuden strategista rituaalia, joka havainnollisti sitä, miten lehtijuttu saattaa objektiivisuuden nimissä esitellä aiheesta kaksi vastakkaista kantaa ja antaa molemmille yhtä suuren painoarvon, vaikka esim. tutkimuksista valtaosa olisi aiheesta toista mieltä ja vain marginaalinen osuus kannattaisi toista kantaa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta uutisoidessa tämä objektiivisuuden harha tarkoittaa sitä, että vaikka tutkijat ovat lähes yhtä mieltä ilmastonmuutoksesta, lehtijuttu luo kuvan jossa eri osapuolten kannat ovat ns. yhtä vahvoja.Lassila-Merisalo peräänkuulutti esityksessään lähdekritiikin merkitystä informaatiotulvan keskellä, mutta korosti, että kirjasto ei voi olla yksin vastuussa medialukutaidon opetuksesta. Pohdittavaksi kuulijoille jäikin se, miten voimme ILopetuksen avulla tukea opiskelijoita tunnistamaan faktan fiktiosta ja luotettavan media epä-luotettavasta.