Äänittäminen, autoeroottisuus ja mikrofoni-iho

Abstract

Esittämisen ja elokuvan tutkija Allen S. Weiss sanoo, että äänitysteknologioiden synty ei merkinnyt yksinomaan uuden kommunikaatiotavan alkamista, vaan perinpohjaista ajattelemisen uudelleenjäsentymistä (Weiss 1998). Weissin mukaan äänite operoi äänen vahvistamisen, toiston, käänteisyyden, heijastamisen, varjostamisen, dissosiaation, halun ja montaasin maailmoissa, ja itse äänittämisen akti on näissä ulottuvuuksissa perustavalla tavalla liioitteleva ja kaksijakoinen. Äänittäminen häilyy jatkuvasti halun kirjoittamisen ja menneisyyden uudelleenkirjoittamisen väleissä.Tarkastelen tässä artikkelissa äänittämistä intiiminä itsen kohtaamisena. Tutkin äänittämisaktiin sisältyvää yksityistä kuuntelemista ja tuntemista taktiilisuuden, äänen sensuaalisuuden ja autoeroottisuuden konteksteissa. Väitän, että etenkin kuulokekuunneltu äänittäminen on tallentamisen, siis talteen ottamisen rinnalla miltei aina myös jonkinlaista itsetarkastelua, ja perustan väitteeni mikrofoni-kuuloke-kytkennän kokonaisvaltaista aistimista tuottavaan ruumiillisuuteen. Äänittäessään ihminen kuuntelee äänittämänsä asian sisällä ja reunamilla itseään kuuntelevana kehona, ja kyseinen itsekuuntelu on eräällä tavalla myös autoeroottista itsekosketusta. Kysyn, miten äänittäminen, ympäristön kuuntelu ja itsekosketus kietoutuvat yhteen, ja miten kuuntelu ja tunteminen tuottavat toisiaan äänittämisen hetkellä.