Aineistopaketit ja rajapinnat tutkijoiden työkaluna Kansalliskirjastossa: mahdollisuudet ja rajoitteet

Abstract

Artikkelissamme tarkastelemme Kansalliskirjaston datapakettien ja rajapintojen tutkijakäytön mahdollisuuksia ja rajoitteita vertailemalla niitä muiden kirjastojen tekemiin ratkaisuihin. Tutkijoiden digitaalisten aineistojen käyttötarpeet ovat erilaisia riippuen tutkimusasetelmasta, tutkimusalasta, käytettävistä menetelmistä ja kunkin teknisestä osaamisesta. Tutkijat lähestyvät Kansalliskirjaston aineistoja ja dataa tutkimustarpeidensa ohjaamina. He toivovat saavansa Kansalliskirjastosta tutkimuskirjallisuutta ja lähdeaineistoja. Kansalliskirjasto puolestaan tarjoaa tutkijoille aineistoa ja dataa kirjaston kokoelmista, joita on digitoitu valikoiden ja muunnettu datapaketeiksi tutkijoiden käyttötarpeiden ja -pyyntöjen perusteella sekä muiden kriteerien perusteella. Lisäksi data on tarjolla avointen ohjelmistorajapintojen kautta. Tässä artikkelissa datapaketilla tarkoitetaan digitoiduista aineistoista tiettyjen periaatteiden mukaan suuriksi valmiiksi datakokonaisuuksiksi luotuja sisältöjä, jotka ovat avoimesti saatavilla. Datapaketit ja rajapinnat soveltuvat käytettäviksi esimerkiksi digitaalisiin ihmistieteisiin, joissa pyritään kehittämään uusia menetelmiä ja tekniikoita. Nykykäytössä datapaketit ja rajapinnat ovat kuitenkin Kansalliskirjaston keräämän aineiston mukaan vielä alikäytettyjä, ja ne näyttäytyvät perinteiselle humanistitutkijalle vaikeasti lähestyttävinä. Sekä tutkijoiden omat taidot, asenteet ja ymmärrys rajapinnoista että rajapintojen käyttöön liittyvät ongelmat ovat niiden käyttöä rajoittavia tekijöitä. Esimerkiksi rajapintojen dokumentaation taso, dokumentaation sisältämät esimerkit ja dokumentaation näkyvyys verkkosivuilla, eivät välttämättä vastaa tutkijoiden odotuksia. Eri maiden kansalliskirjastoissa on toteutettu työkaluja, joiden avulla rajapintojen käyttöä on pyritty opastamaan ja helpottamaan.