Artikkeli käsittelee suomen kielen ylhäältä alaspäin suuntautuvan liikkeen verbejä, joista keskeisimmät ovat pudota, tippua, kaatua ja romahtaa. Suomen 34 verbilekseemin käyttömahdollisuuksia tarkastellaan 42 eri kielen aineistoja käsitelleen tutkimushankkeen tulosten pohjalta. Hankkeen tulosten mukaan liikkeeseen ylhäältä alaspäin kuuluu neljä erityyppistä kehystä eli yleistettyä tilannetta. Ensimmäinen kehys on putoaminen korkeammalta tasolta alemmalle, toinen vertikaalisen orientaation menettäminen eli kaatuminen, kolmas jonkin kiinni tai yhteydessä olevan irtoaminen ja putoaminen ja neljäs romahtaminen alas alkuperäisen rakenteen menettäen. Tutkituissa kielissä näitä neljää peruskehystä voidaan kuvata 1–4 eri merkitykseltään laajalla verbillä ja lukuisilla muilla suppeamman semantiikan verbeillä. Suomesta ei löydy verbilekseemiä, jolla voisi kuvata kaikkia näitä neljää peruskehystä, siinä erotetaan toisistaan toisaalta horisontaalinen liike alaspäin ja vertikaalisen orientaation menettäminen (pudota/tippua vs. kaatua). Myös rakenteen menettämiseen liittyvät tilanteet vaativat omat lekseeminsä (mm. romahtaa).
Suomessa, kuten monissa muissakin kielissä putoavalla objektilla on merkitystä verbin valintaan: sateen ja aineiden sekä samankaltaisista pienistä osasista koostuvien subjektien kuten lehtien tai neulasten putoamisesta käytetään erityisiä lekseemejä. Suomessa voi kuitenkin käyttää samoja verbejä elollisista ja elottomista objekteista. Verbilekseemin valinnassa suomi ei juurikaan kiinnitä huomiota alaspäin suuntautuvan liikkeen lähtöpisteeseen, mutta sen sijaan putoamistapaa, päätepistettä ja etenkin kontaktin tapaa päätepisteessä voi kuvata lukuisilla eri verbeillä. Suomen putoamis- ja kaatumisverbien metaforiset käytöt ovat saman tyyppisiä kuin monissa muissakin tutkituissa kielissä.