Co-creation as choreography

Abstract

Purpose This study aims to propose a novel concept of choreography as a way of understanding co-creation of value and thus develops the spatial analytical dimensions of co-creation theorising. Design/methodology/approach This conceptual paper contemplates the meanings and possibilities of leveraging the theoretical underpinnings of value co-creation, from the viewpoint of value-in-experience. Findings The concept of choreography opens up a way to read knowledge as movement. It enables a way to elaborate on both the phenomenological and non-representational aspects of co-creation processes. Conceptualising co-creation through such a lens, where knowing is seen as an on-going, spatio-temporal and affective process formed in movement, posits opportunities to further understand the value co-creation practices of experiences. Choreography gives access to the kinaesthetic and affective nature of knowing gained in and through different spatio-temporal contexts and can, in turn, be mobilised in others. Originality/value Only a few studies have conceptualised co-creation in relation to a spatio-temporal phenomenon. Notably, this study connects co-creation with mobilities and thus constructs a novel view of knowledge and value creation.

Kriittinen yhteiskuntatieteellinen matkailututkimus Suomessa

“…Laajasti ajatellen vastuullisen talouden tutkimus painottaa osallisuuden ilmenemistä ja mahdollisuuksia liiketalouden piirissä. Keskeisiä teemoja ovat olleet muun muassa jo aiemmin mainittu sosiaalisen arvon merkitys ja luominen matkailun kontekstissa (Haanpää, 2017;Haanpää, 2022;Haanpää ym., 2018), yritysten yhteiskuntavastuun empiirinen ja teoreettinen tarkastelu (García-Rosell ym., 2023;García-Rosell & Haapakoski, 2023;Vieru & Peltoniemi, 2020), erilaiset toimijuudet matkailuliiketoiminnan piirissä (García-Rosell, 2022;García-Rosell & Hancock, 2022;García-Rosell & Tallberg, 2021;Lüthje, 2023;Tallberg ym., 2022) sekä talouden uudet muodot, erityisesti jakamistalous Jutila ym., tulossa;Päläs ym., 2021). Talouden toimijakentän moninaisempi ymmärrys esimerkiksi häiritsevänä pidetyn jakamistalousilmiön myötä (esim.…”

Liiketaloustieteellinen matkailututkimus Suomessa

“…Pohjoismaisessa matkailuelämysten tutkimuksessa suosittuja teemoja ovat olleet erityisesti luontomatkailu (esim. Komppula ym., 2017) ja ruokamatkailu (Björk & Kauppinen-Räisänen, 2014b;2017), mutta Suomessa elämystutkimukseksi voitaneen lukea myös monitahoinen hyvinvointimatkailun tutkimus. Konu (2016) tarkastelee väitöskirjassaan hyvinvointimatkailua lähinnä tuotekehityksen näkökulmasta, mutta yhteenveto-osassaan luo myös laajan katsauksen hyvinvointielämyksen käsitteeseen ja sen määritelmiin.…”

“…2010-luvun puolivälissä ilmestyneissä tutkimuksissa keskityttiinkin erilaisiin tapoihin ja menetelmiin, joita voidaan hyödyntää asiakkaiden mukaan ottamiseen ja asiakasymmärryksen kerryttämiseen elämyspalvelun kehittämisen eri vaiheissa (esim. García-Rosell ym., 2019; Haanpää, 2022;Komppula, 2017b;Pasanen & Konu, 2016). Tästä aiheesta hyvä esimerkki on Konun (2016) kolmesta artikkelista koostuva väitöskirja, joka keskittyy palvelujen kehittämisen erilaisiin asiakasta osallistaviin menetelmiin luontoon perustuvan hyvinvointimatkailun kontekstissa.…”

Festival Co-Creation and Transformation: The Case of Tribal Gathering in Panama

“…While it is acknowledged that individuals and collectivities can have transformational experiences at festivals, it is less clear how and why festivals are co-created by diverse participants to enable and facilitate such experiences (e.g. Chen 2012;Haanpää 2017;Richards et al 2014;Sherry Jr et al 2013). In contrast to prior event studies which draw stricter dualisms between actors and audiences, the latter are more recently construed as productive agents too, creatively and constructively engaged with the event and their experience of it, driven by a desire for self-expression and self-expansion more than entertainment (Sherry Jr et al 2013).…”

“…This development of festival co-creation increasingly integrates the audience in creative and participative programming with an emphasis on immersion and play rather than solely relying on presentational, lineup-based frameworks that solicit spectatorship (Robinson 2015). Studying event cocreation necessitates a better grasp of the collective creative activities which constitute an event informed by the joint intentions, knowledge, and practices of a heterogenous community of festal participants, including organizers, workers, volunteers, artists, and attendees (Chen 2012;Haanpää 2017;Richards et al 2014;Robinson 2015).…”