Communication and Citizenship

Dahlgren, Peter; Sparks, Colin

doi:10.4324/9780203977880

Cited by 25 publications

(70 citation statements)

References 0 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Journalismin osuus tyhmentymis-ja monipuolisuuspohdinnoissa on keskeinen, sillä monipuolisuuden käsite on perinteisesti yhdistetty sanavapauteen, journalististen sisältöjen moniarvoisuuteen ja -tahoisuuteen ja lopulta journalismin missioon kuvata sekä myös luoda demokraattista. Tabloidisaatiohuoli liittyy sel-västi perinteiseen yhteiskuntatieteelliseen näkemykseen, joka painottaa yleisen ja virallisen tiedon merkitystä demokratialle ja jättää kovin usein syrjään kulttuurintutkimuksen näkökulmat (Dahlgren 2005). Silti nimenomaan jälkimmäisen piirissä on huomioitu, että populaarijournalismi on laajentanut äänien ja näkökulmien kirjoa varsinkin televisiossa.…”

Section: Viihde Vs Attraktiounclassified

Tietoisku, tarina vai nähtävyys?<br>Suomalaisen televisiojournalismin moodeista

Aslama¹

2005

m&v

View full text Add to dashboard Cite

Usein historian kaaressa tehdään liian helpolla yleistyksiä (…) Ilman muuta meillä journalismi on laadukkaampaa tänään kuin kymmenen vuotta sitten.-Johtaja Ismo Silvo, Yleisradio, A-talk -ohjelmassa 4.12.2002 (TV1), jonka teemana oli television viihteellistyminen.Tyhmentyvä televisio? Keskustelua television viihteellistymisestä on A-talkin lisäksi käyty useasti viime vuosina niin sanomalehtien mielipidepalstoilla, poliitikkojen ja mediakriitikoiden kolumneissa kuin akateemisissa julkaisuissa. Huoli median laadusta ja sisältöjen keventymisestä ei ole uutta eikä erityisen suomalaista, ja se myös näyttää pulpahtavan julkisuuteen sykleittäin (esim. Rhoufari 2000). Viihteellistymis-ja tyhmentymisväittämät (dumbing down) eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen syytös huonosta tv-tarjonnasta, vaan ne pitävät sisällään arveluja monen tason muutoksista (Sparks 2000). Ensinnäkin on esitetty, että kaupallisuus ja kiristyvä kilpailu tuovat ruutuun määräl-lisesti lisää viihteellisiä ohjelmia, sillä niiden avulla eri kanavat pyrkivät houkuttelemaan mahdollisimman suuria yleisöjä. Ohjelmistot samankaltaistuvat ja rajallisten resurssien vuoksi niiden laatu heikkenee. Lisäksi on väitetty, että tarjonnan kasvu on osaltaan arkistanut televisiota välineenä, ja että samalla ruutukelpoisten teemojen ja osallistujen kriteerit ovat löyhentyneet ja keventyneet. Toisin sanoen kyse on siitä, että koko tv-kulttuuri muuttuu viihteellisemmäksi.Erityisenä huolenaiheena on tyhmentymiskeskustelussa ollut tv-journalismi; se, joutuuko myös perinteinen informatiivinen ohjelmisto kilpailun ja viihteellistymistrendin paineessa muuntumaan. Tässä yhteydessä on puhuttu vakavasta tai "laatujournalismista" ja sen vastakohtana "populaarijournalismista" (esim. Costera Meijer 2001): edellisen pääpiirteitä ovat julkisen alueeseen keskittyminen ja rationaalisuus, jälkimmäiselle ovat tyypillisiä yksityisen alue ja arki sekä tunteet ja kokemukset. Populaarijournalismi on yhtä vanhaa kuin joukkoviestintä eri muotoineen, mutta 1990-luvulta lähtien on enenevässä määrin käytetty tabloidisaatio-termiä, myös televisiosta puhuttaessa (Esser 1999;Sparks 2000). Termi on muuntunut iskusanaksi "kenelle kommentaattorille hyvänsä, joka hy-

show abstract

Section: Viihde Vs Attraktiounclassified

Tietoisku, tarina vai nähtävyys?<br>Suomalaisen televisiojournalismin moodeista

Aslama¹

2005

m&v

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…However, Dahlgren's (2005) most interesting elaboration -at least regarding the linkage between empirical analyses and a broader perspective of the relevance on television culture -is that instead of concentrating on citizenship (as in 1995) he stresses the notion of civic cultures. He re-emphasises the fact that television's role is not only to provide a sphere for expressing such cultures, but also in pre-structuring them.…”

Section: Controversy and The Politicalmentioning

confidence: 99%

“…I find it paramount to overcome the dual definition of the position of the viewer as viewercitizen (as it is central in the original Habermasian public sphere framework) and the viewer-consumer (as the view is emphasised by the postmodern cultural theory-based of research) (e.g., Livingstone & Lunt 1994, 18-19). This, in turn, leads to the fundamental re-definition of the public sphere idea as containing plurality in itself, and specifically, to the view that television, in Dahlgren's (2005) terms, fosters civic cultures -in plural.…”

Section: Plurality Viewers' Positions and Civic Culturesmentioning

confidence: 99%

“…To condense the model, Dahlgren's (2005) five dimensions of civic cultures, although thematically distinct, clearly intertwine. Each of them can be supported, renewed and reworked in a mediated public sphere, and they, in turn, provide resources for citizenship.…”

Section: )mentioning

confidence: 99%

“…I then move on to exploring one reconceptualization of television as a public sphere, that of the Swedish scholar Peter Dahlgren (1995Dahlgren ( & 2005. Finally, I elaborate and further develop those key aspects of Dahlgren's model that I consider particularly relevant for rethinking the public sphere of today.…”

Section: Introductionmentioning

confidence: 99%

See 2 more Smart Citations