Tämä retrospektiivinen kohorttitutkimus koostui 825 aikuisesta suolinäytteen perusteella diagnosoidusta keliaakikosta. Diagnoosi määriteltiin viivästyneeksi, kun kesto oireiden alkamisesta diagnoosihetkeen oli yli kymmenen vuotta. Tutkittavilta kerättiin tietoa oireiden tyypistä ja kestosta ennen diagnoosia, diagnoosipaikasta (primaari-, sekundaari-vai tertiaarisairaanhoito), diagnoosiajankohdasta, keliakian sukutaustasta sekä merkittävistä keliakiaan liittyvistä sairauksista. Analyysi toteutettiin binaarisella logistisella regressiolla.Yhteensä 261:lla (32%) 825:sta tutkittavasta oli yli kymmenen vuotta kestävä diagnoosiviive. Naissukupuoli, neurologinen tai tuki-ja liikuntaelinsairaus, ripuli, vatsakipu sekä imeytymishäiriöt olivat yhteydessä pitkittyneeseen viiveeseen. Miessukupuoli, diagnoosi keliakian Käypä hoitosuosituksen julkistamisen jälkeen, seulottu keliakia sekä keliakian sukutausta olivat yhteydessä pienempään diagnoosiviiveen riskiin. Diagnoosipaikka, tutkittavan ikä, dermatitis herpetiformis, tyypin 1 diabetes sekä kilpirauhassairaus eivät olleet yhteydessä diagnoosiviiveeseen.Viivästyneet keliakiadiagnoosit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Diagnostiikan siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ei ole vaikuttanut viiveeseen. Keliakian Käypä hoitosuositus sekä aktiivinen riskiryhmien seulonta on vaikuttanut merkittävästi näihin tuloksiin.iii SISÄLLYSLUETTELO Abstract