Varhaiskasvatuksen aloitus ja siihen liittyvä ero huoltajasta herättävät toisinaan pienissä lapsissa surua. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme varhaiskasvatuksen aloitusta vuorohoidon kontekstissa ja selvitämme, millaista pienen lapsen suru ja sen kohtaaminen on vaihtelevassa sosiaalisessa ympäristössä. Ymmärrämme surun kulttuuripsykologisena, vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Aineistonamme on ympärivuorokautisen päiväkodin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä kerätty havainnointimateriaali, josta keskitymme analysoimaan kolmen 9–16 kk ikäisen lapsen ensimmäisiä kuukausia varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksemme perusteella niin lapsesta huolehtivien aikuisten vaihtuminen kuin vertaisryhmässä tapahtuvat muutokset ovat lapsen surun ja sen kohtaamisen kannalta merkityksellisiä ja voivat yhtäältä voimistaa lapsen surua, toisaalta tyynnyttää surevaa lasta ja luoda mahdollisuuksia surun myötätuntoiseen kohtaamiseen. Suuressa aikuisten tiimissä lapsen surun kohtaamiseen liittyvä yhteistyö ja tiedon jakaminen korostuu. Huomioimalla vuorohoidon erityispiirteet tutkimus laajentaa varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyvän surun ja sen kohtaamisen ymmärrystä.