Folklore ja muistaminen vernakulaarina toimintana

Abstract

F olkloristiikka on yksi kansallisista tieteistä, joiden syntyä ovat siivittäneet 1800-luvun lopun kansallisromanttiset pyrkimykset ja niin kutsuttu suomalaiskansallinen projekti. (Ks. esim. Anttonen 2005; Anttonen 2016.) Siitä huolimatta, että maailman vanhin folkloristiikan oppituoli löytyy Suomesta 1 , on tieteenala silti monelle melko tuntematon. Tämä näkyy hyvin yleisissä mielikuvissa folkloresta ja folkloristiikan tutkimuskohteista. Viime syksynä Turun yliopistossa opintonsa aloittaneet opiskelijat ihmettelivät Kulttuurien tutkimuksen tutkinto-ohjelman perusopintoihin kuuluvan Etnologia, folkloristiikka ja uskontotiede tieteenaloina -luentokurssin oppimispäiväkirjoissaan folkloristiikan monipuolisuutta, sitä, että folkloristiikka ei olekaan vain Kalevalaa, vanhojen ihmisten haastattelemista tai meemejä.