Greeks

Abstract

Gaṇḍa (Gaṇa/Ghana)-vyūha-Sūtra is considered as one of the Nava-Dharmas (new/nineaspects/ versions/parts/forms of the teachings of the Buddha), which are known as Vaipulya-Sūtras of the Nepalese Buddhism. These Vaipulya-Sūtras are not claimed to be the parts of any particular school/ sect within Mahāyāna Buddhism, and belong to different times. In Nepal, it is available in Nevārī script, and worshiped with great religiosity.Gaṇḍa-vyūha-Sūtra is a part of Buddhist Sūtra-literature, which is written to formulate the teachings of the Buddha. There seem to be two kinds of constraints behind composition of all the (Mahāyāna) Vaipulya-Sūtras that seem to have been composed. On the one hand orthodoxy of traditional practitioners insisting on the authenticity and primacy of earlier practices (based on the Tripiṭaka-literature), and on the other hand need to conceptually philosophize, expand, and transcend the limitations/lacunae seen/shown. Under such circumstances, how to advocate and disseminate thoughts of the Buddha appropriately was a prominent question faced by the then followers

Taidetta elääkseen – eloa taiteeseen

“…Laajentuneessa hyvinvointiajattelussa niiden merkityksellisyys nähdään lisäksi yhä selkeämmin osana sosiaali-ja terveysalan palveluita. Myös taiteilijoiden ammatti-identiteetti on muutoksessa (Karttunen, 2017). Uusien toimintojen mahdollistama näkymä on usein epäselvä, mutta kiehtova.…”

“…YHTEISÖTAITEILIJAN IDENTITEETTI KEHITTYY HITAASTI Taiteilijan identiteetti on monisyinen. Kulttuuripolitiikan tutkija Karttunen avaa taiteilijaidentiteetin muutosta ja hybriditaiteilijan määritelmiä artikkelissaan Laajentuva taiteilijuus -yhteisötaiteilijan toiminta ja identiteetti hybridisaatio-käsitteen valossa (Karttunen, 2017). Taiteilijoiden ammatinkuva on muutoksessa yhteiskunnan muuttuessa ja uusien tulonlähteiden kehittyessä.…”

“…Karttunen toteaa, että taiteilijaidentiteetin rakentaminen on yleensäkin pitkä ja hankala prosessi. Vielä vaikeampaa voi olla yhteisötaiteilijan identiteetin muodostaminen, etenkin sellaisilla taiteenaloilla, joilla yhteisöllisen toiminnan asema on vakiintumaton (Karttunen, 2017).…”

“…Hybriditaiteilijaksi voidaan määritellä taiteilija, joka valikoi itselleen mieluisan ja mielekkään portfolion erilaisia tehtäviä (Karttunen, 2017). Näin toimiessaan, perinteiset raja-aidat ansaintalogiikan ja taiteen välillä huomiotta jättävä taiteilija omaksuu jatkuvasti uusia taitoja, jotka toisaalta parantavat yksilön työllistymismahdollisuuksia, mutta myös vakiinnuttavat mahdollisuuden jatkaa taiteellista työtä (kuva 11.).…”