Kotiinpaluu on ollut suosittu teema afrikkalaisessa ja Afrikan diasporien kirjallisuuksissa kautta aikain. Diasporiset kotiinpaluukertomukset kertovat historiallisten ja nykypäivän globaalien liikkuvuuksien tarinaa hieman eri näkökulmasta tuomalla lähtemisen sijaan keskiöön taakse jätetyn kotipaikan sekä siihen liittyvät henkilökohtaiset ja kulttuuriset muistot ja paluun usein synnyttämät identiteettidilemmat. Tämä artikkeli käsittelee ranskankielisen afrikkalaisen nykykirjallisuuden paluukertomuksia, joissa Afrikasta Eurooppaan lähteneet siirtolaiset palaavat takaisin kotimaihinsa erilaisten syiden motivoimina. Liikkuvuustutkimuksen näkökulmaa soveltava vertaileva analyysini keskittyy liikkuvuuden, ajan ja paikan yhteen kietoutuneisiin merkityksiin aineistossa, joka kattaa seuraavat fiktionaaliset sekä ei-fiktionaaliset teokset: Amadou Konén Les Coupeurs de têtes (1997), Nimrodin L’Or des rivières (2010) sekä Ken Bugulin Le Trio bleu (2022). Huomioni kiinnittyy erityisesti siihen, miten tekstien liikkuvuuskäytäntöjen ja kauttakulkupaikkojen kuvaukset tuottavat ajan ja paikan merkitysten ohella myös kotiinpalaajan hahmon.