Artikkelissa hahmotellaan materiaalitajun käsitettä kuluttajien ja materiaalien välisenä, tilanteisena, aktiivisena ja vastavuoroisena suhteena. Tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä kuluttajien materiaalisuhteista osana kestävää kulutusta. Käsitteellisesti materiaalitaju rakentuu suhteessa lukutaidoista käytävään keskusteluun ja sen kritiikkiin. Ammentamalla teoreettisia vaikutteita uusmaterialismista ja pragmatismista, materiaalitajun käsite korostaa materiaalisuhteiden tilanteista, vuorovaikutteista, kehkeytyvää ja jännitteistä luonnetta. Lisäksi materiaalitaju rakentaa ymmärrystä siitä, miten kuluttajat luovasti oppivat ja muuttavat tapojaan olla vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Materiaalitaju tuo kestävän kulutuksen tutkimuksen keskusteluun aiempaa vahvemmin ajatuksen materiaalien aktiivisista toimijuuksista sekä materiaalisuhteiden monenlaisista yhteenliitännöistä kuluttajien arjessa. Artikkelissa määrittelemme materiaalitajun käsitteen neljän ulottuvuuden (tilanteisuus, ajallisuus, eloisuus, kehollisuus) kautta, joihin kytkien hahmottelemme neljä kestävyyteen liittyvää empiiristä esimerkkiä pyrkimyksenämme luoda pohjaa materiaalitajun soveltamiselle jatkossa.