Kompleksisuusajattelun hyödyntäminen politiikkaa ja hallintoa käsittelevässä tutkimuksessa

Abstract

Julkisen politiikan ja hallinnon toteuttamista kuvataan kompleksiseksi. Onko kuvauksessa kysymys itsestäänselvyydestä vai argumentista, joka on syytä ottaa vakavasti? Tämän katsausartikkelin lähtökohtana on jälkimmäinen tulkinta, sillä artikkelissa lähestytään poliittis-hallinnollista toimintaa kompleksisuusajattelun valossa. Kompleksisuusajattelu on noussut viime vuosikymmenten aikana yhdeksi keskeiseksi teoreettiseksi lähestymistavaksi poliittis-hallinnollisten järjestelmien rakenteellisten, organisatoristen ja institutionaalisten tekijöiden tutkimuksessa. John Urryn (2005) tapaan voidaan puhua jopa kompleksisuuskäänteestä, sillä alan parhaissa tiedelehdissä on julkaistu 2000-luvulla kymmenittäin kompleksisuusajattelua joko käsitteellisteoreettisesti tai empiirisesti soveltaneita tutkimuksia.Kasvaneesta mielenkiinnosta huolimatta kompleksisuusajattelua soveltavasta empiirisestä ja poliittis-hallinnollisten ilmiöiden ja järjestelmien toimintaan kohdistuvasta tutkimuksesta ei ole olemassa kokoavaa analyysia. Tämän katsauksen tehtävänä on paikata tuota tutkimusaukkoa selvittämällä, miten kompleksisuusajatteluun liitetyillä käsitteillä on kuvattu poliittishallinnollista toimintaa sekä millaisia kompleksisuusajattelusta johdettuja käytännöllisiä implikaatioita tutkimuksissa esitetään.Politiikkaan ja hallintoon suhtaudutaan tässä artikkelissa toisiinsa kytkeytyvinä toiminnan areenoina. Politiikan ja hallinnon suhdetta ei mielletä dikotomiseksi vaan komplementaariseksi (Waldo 1987). Toisin sanoen niissä nähdään enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä. Kompleksisuuskielellä ilmaistuna politiikka ja hallinto kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota ei ole mielekästä redusoida yksittäisten toimijoiden ominaisuuksiin tai tekoihin. kOMPleksIsuusaJatteluN YHteYs POlItIIkaN Ja HallINNON tutkIMukseeNKompleksisuusajattelua voidaan pitää melko tuoreena teoreettisena viitekehyksenä, mutta sen kohteena olevat ilmiöt ovat itsessään olleet olemassa jo pitkään. Niitä on myös tarkasteltu politiikan ja hallinnon tutkimuksessa ennen kompleksisuusajattelun yleistymistä sekä sen ulkopuolella. Näiden ilmiöiden käsittelyyn onkin kehitetty monia sellaisia teoreettisia viitekehyksiä ja käsitteitä, jotka ovat osoittautuneet varsin selitysvoimaisiksi. Zachary McGeenin ja Bryan Jonesin (2019) mukaan tällainen on esimerkiksi ajatus systeemien sisäkkäisyydestä ja systeemien välisestä vuorovaikutuksesta, joita on politiikan tutkimuksessa tarkasteltu muun muassa osasysteemin (Griffith 1939) ja asiaverkoston (Heclo 1978) käsitteiden avulla. Osasysteemejä