Kotimaisen tiedelehden tekemisen kestämättömät reunaehdot – vai sittenkin: omaehtoista toisin tekemistä?

Abstract

Tieteellistä seuratoimintaa kantaa talkootyö, jonka puitteita on aina leimannut niukkuus. Pitkälti talkoovoimin tehdään myös useimpia seurojen julkaisemia kotimaisia tiedelehtiä, Alue ja Ympäristö mukaan lukien. Akateemiseen vapaaehtoistyöhön motivoi halu mahdollistaa oman alan suomenkielinen tiedejulkaiseminen. Pieninkin resurssein on mahdollista tehdä laadukasta, monipuolista ja kiinnostavaa tiedejulkaisua, mutta kuinka kauan? Miten voidaan varmistaa, että lehdelle löytyy sitoutuneita ja innostuneita tekijöitä myös jatkossa? Nykyiset kirjavat kotimaisten tiedelehtien rahoitusjärjestelyt saattavat osallistua kahden kerroksen tutkijakansalaisten tuottamiseen, jolloin osa tekee tiedejulkaisun toimitustyötä täydellä palkalla ja toisaalla sama työ jää prekaarien pätkätyöläisten tehtäväksi vapaaehtoispohjalta. Tällöin tieteellisen julkaisun toimittaminen näyttäytyy uhrauksena, joka ei monia tutkimusuralla olevia houkuttele. Pitkällä tähtäimellä tilanne saattaa hankaloittaa kotimaista tiedejulkaisutoimintaa, mikäli toimittajilla ei ole aikaa ja energiaa panostaa työhön. Toimitusprosessi tieteellisissä lehdissä on sama riippumatta siitä, ilmestyykö lehti maksullisena painettuna lehtenä vai avoimesti, ja tehdäänkö sitä talkoovoimin vai palkalla. Kotimaisen tiedejulkaisemisen rahoituksen turvaamiseksi on keskusteltu monista erilaisista rahoitusmalleista, joista kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Keskustelemme pääkirjoituksessa tieteellisen lehden toimittamisen rahoituksesta ja muista käytännön reunaehdoista ja peräänkuulutamme tieteellisen toimitustyön näkyväksi tekemistä ja arvostusta muun muassa tutkijan meritoitumisessa.