Kulttuurinen kansalaisuus materiaalisen kulttuurin lävistäjänä

Abstract

Artikkelissa pohditaan kulttuurista kansalaisuutta suhteessa ihmisten kertomuksiin heille tärkeiden tai muuten heidän elämässään mukana kulkevien esineiden käyttämisestä. Tutkimusaineistona on Kadonnut kinnas ja muita tarinoita -hankkeen teemahaastatteluja etenkin siltä osin, mitä haastateltavat kertovat esineiden käyttämisestä arvostetuksi, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen sekä kulttuuristen elämäntapojen kannalta. Aihetta lähestytään materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta keskittyen siihen, mitä haastateltavat kertovat esineidensä käyttämisestä. Teoreettisena viitekehyksenä taas on kulttuurinen kansalaisuus ymmärrettynä yhtäläisten sosiaaliskulttuuristen oikeuksien ja erilaisten kulttuuristen elämäntapojen kannalta. Metodologisesti tutkimuksessa tukeudutaan temaattiseen sisällönanalyysiin ja narratiiviseen tutkimukseen. Keskeistä on kysymys siitä, miten yhteiskunnassa mukana oleminen, näkyväksi, kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen sekä erilaisten elämäntapojen ylläpitäminen ilmenevät mukana kulkevien tai muuten tärkeiden esineiden käyttämisestä kertomisen kautta tarkasteltuna? Tutkimustulokset havainnollistavat materiaalisen kulttuurin kannalta sitä, miten kulttuuristen elämäntapojen sekä mukana olemisen, näkyväksi tekemisen ja ylläpitämisen kontekstit konkreettisesti ulottuvat kodin piiristä vaikkapa työ- ja koulumaailman piiriin. Lisäksi esiin tulee, miten kulttuurinen mukana oleminen ja elämäntapojen ylläpitäminen näyttäytyvät aineellisesti ja tilallisesti arjen käytäntöihin kietoutuneena, joskus myös ristiriitaisina asioina. Näin artikkeli valottaa esineiden käyttämisen ja kulttuurisen kansalaisuuden taustatekijöiden erilaisia kytkentöjä konkreettisesti ja teoreettisesti poikkitieteellisesti. Kulttuurien tutkimuksen kannalta tutkimus tarjoaa esimerkkejä niin kansalaisuuteen kuin kulttuuriperintöön liittyvien moniulotteisen aihepiirien tutkimiseen.

Omaelämäkerrallinen materiaalisuus ja kodin merkitykselliset esineet

“…Rajojen yli mukana kulkevat esineet liittyvät paikkaan kuulumiseen: ne tuovat kaukana olevat paikat ja kodin läsnä oleviksi maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta (esim. Alonso Rey 2016;Kurki 2020;Korolainen 2022). Kuulumisen tunteen lisäksi arkisten esineiden kautta luodaan usein tuttua järjestystä ja rytmiä arkeen, mikä luo jatkuvuutta uuden ja vanhan ympäristön välille (ks.…”