“…Säveltäjä ja muusikot luovat -innovoivat -artefaktin, musiikkiesityksen, yhdessä ja heidän välisensä kommunikaatio, tiedon siirtyminen (knowledge transfer) mahdollistuu molemmille yhteisten tietorakenteiden, käsitteellistämisten, aistikanavien ja heikosti sanallistettujen käytänteiden (practices) kautta. Kuten Kanno ja kumppanit osoittavat, säveltäjä ei useinkaan tunnista säveltämisen taustalla olevaa yhteisöllisyyttä, joka pohjautuu sävellystoiminnan pitkälti tiedostamattomiin äänen ja sen tuottamisen materiaalis-fyysisiin lähtökohtiin (Pohjannoro, 2022b). Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö säveltäjä olisi monin tavoin tietoinen riippuvuudestaan muusikoiden taidoista, tavasta tulkita nuottikuvaa ja ylipäätänsä ottaa sävellys esitettäväksi.…”