Muutoksen polku alkoholin käytössä alkoholihaimatulehduksen jälkeen – yhdeksän vuoden seurantatutkimus

Abstract

Alkoholihaimatulehdus voi olla henkeä uhkaava ja alkoholin käytön lopettamista pidetään keskeisenä keinona ehkäistä uudelleen sairastumista. Tässä yhdeksän vuoden laadullisessaseurantatutkimuksessa kuvataan ensimmäiseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden (n=43) alkoholin käytölle asettamia tavoitteita, niiden toteutumista sekä kokemuksia muutokseen vaikuttaneista tekijöistä. Muutosta kuvataan kulkemisena erilaisilla poluilla (raittius, lähes raittius, kohtuus, kivikko). Raittiustavoitteen alussa valinneilla oli vähemmän runsasta alkoholin käyttöä ja enemmän raittiutta, vaikka heistä vain kolmannes säilytti raittiustavoitteen koko seurannan ajan. Myös juomisen vähentämisen valinneilla käyttö väheni ja lähes puolet heistä pysyi kohtuudessa seurannan ajan. Terveysongelmat koettiin keskeiseksi syyksi raittiuteen sitoutumiseen ja halu elää normaalia sosiaalista elämää syyksi raittiuden tavoittelusta luopumiseen. Pelko haimatulehduksen uusimisesta voi hillitä alkoholin käyttöä myös pitkällä aikavälillä vaikka henkilö ei haluaisi tai pystyisi sitoutumaan raittiuteen. Vuosittaiset seurantakäynnit sairaalassa saattoivat muistuttaa sairastumisesta ja siten edistää tavoitteen saavuttamista. Jatkossa tarvitaan lisää pitkän aikavälin tutkimusta alkoholiongelmasta selviytymiskeinoista alkoholihaimatulehdukseen sairastumisen jälkeen.