Of models and monsters

Aaltola, Mika

doi:10.7765/9781526137517.00013

Cited by 2 publications

(19 citation statements)

References 1 publication

(1 reference statement)

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Käsitykset "hyvästä" ja "pahasta" saavat empatian myötä kokemusperäisen merkityksen abstraktin moraaliajattelun sijaan. (Aaltola 2018;Mönkkönen 2018. ) Empatia ilmiönä ei kuitenkaan ole vain tunneperusteinen yksilön ominaisuus tai kokemus.…”

Section: Johdantounclassified

“…Tällöin puhutaan reflektiivisestä empatiasta. (Aaltola 2018. ) Sosiaalialan suhdeperusteisessa työssä empatian merkitys korostuu, sillä empatia vaikuttaa erityisesti luottamussuhteen luomiseen (Särkelä 2011).…”

Section: Johdantounclassified

“…) Sosiaalialan suhdeperusteisessa työssä empatian merkitys korostuu, sillä empatia vaikuttaa erityisesti luottamussuhteen luomiseen (Särkelä 2011). Empatia on taito, joka mahdollistaa yhteisten päämäärien eteen toimimisen (Aaltola 2018). Huolimatta empatian keskeisestä asemasta sosiaalialan työssä, ei selvää yhteisesti hyväksyttyä näkemystä tai mallia tavoiteltavasta empatiasta ole vielä olemassa (Gerdes & Segal 2009).…”

Section: Johdantounclassified

“…Oikeanlainen empatia suojaa kuitenkin myös työntekijää, ja lisäksi sillä on merkityksellinen rooli työn tuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. (Aaltola 2018;Raatikainen ym. 2017;Särkelä 2011).…”

Section: Johdantounclassified

“…Jos yksilöllä ei ole kykyä tai aikaa pysähtyä sen äärelle, käyttää sitä rakentavasti ja kääntää sitä toiminnaksi, voi olla helpompaa tukahduttaa empatian tunne suojatakseen itseään. (Aaltola 2018). Tämä näkyy myös sosiaalialan työssä.…”

Section: Empatia Sosiaalialalla Ja Yhteiskunnassammeunclassified

See 4 more Smart Citations

Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa

Lattu¹,

Moisio²,

Miettinen

2022

Sospedaik

View full text Add to dashboard Cite

Empatia on keskeisessä roolissa sosiaalialan suhdeperusteisessa työssä. Tässä katsauksessa tarkastellaan empatian roolia ja sen haasteita sosiaalialan työssä. Pohdintaa ohjaavat kysymykset siitä, millaista empatiaa sosiaalialalla tarvitaan ja mistä empatian haasteet juontavat juurensa sekä millaisena sosiaalialan empatia näyttäytyy reflektiivisen empatian kautta. Empatian moniulotteinen tarkastelu paljastaa sen alttiuden ulkopuolisille vaikutteille. Parhaimmillaan empatia ei ole vain tunne tai kehitettävä taito vaan paljon laajempi tapa nähdä maailmaa. Auttamisammateissa empatiaan liitetään usein haavoittavuus ja empatiaväsymys. Sosiaalialalla empatiaa onkin siksi erityisen tärkeä tarkastella kehitettävänä taitona, moniulotteisena kokemuksena ja maailmankatsomuksena, jolla on vaikutusta sosiaalityön laatuun ja työntekijän hyvinvointiin. Yhtenä ratkaisuna empatian haasteisiin voidaan pitää reflektiivistä empatiaa. Reflektiivinen empatia perustuu kykyyn eritellä empatian eri ulottuvuuksia ja samalla hahmottaa, miten maailmankuvamme, tunteemme, oletuksemme ja asenteemme sekä niiden taustalla olevat kulttuuriset, poliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet vaikuttavat empatiaan ja tapaamme kokea sitä. Reflektiivinen empatia yhdistettynä yhteiskuntakriittiseen ja reformistiseen sosiaalipedagogiseen toimintaan mahdollistaa siirtymän kohti empaattisempaa kulttuuria ja inhimillisempää yhteiskuntaa.

show abstract

Section: Johdantounclassified

Section: Empatia Sosiaalialalla Ja Yhteiskunnassammeunclassified

See 3 more Smart Citations

Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa

Lattu¹,

Moisio²,

Miettinen

2022

Sospedaik

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

A Brief Hystery of the Phantasm

Santiago¹

2022

Anthropol of Consciousness

View full text Add to dashboard Cite

This article traces the radical devaluation of the phantasm throughout Western civilization. With the help of Nietzsche’s critical perspective, I develop a notion of hystery as the series of collective traumas repeated in each individual’s growth, whereby the phantasm changes value from psychosomatic interface, to evil incarnate, to disease of learning. Beginning with the Classical episteme represented by Plato, Aristotle, and the Stoics, then moving up through the Christian era, I focus primarily on Enlightenment thinkers such as Hobbes and Bacon, who represent the last nail in the imagination’s coffin. The next section examines Nietzsche’s rediscovery of the phantasm and the theoretical contributions of post‐structuralism that follow in Nietzsche’s wake. Juxtaposing Bataille and Deleuze, I look at Deleuze’s early enthusiasm and ultimate betrayal of the phantasm, and I posit Bataille’s emphasis on the affective force of the mythological phantasm as an insurrection to reclaim our experience and life along with it. The article ends with speculation, offering Bruno’s art of memory as an ontic and epistemic alternative to dominant Western hystery, other pasts opening to other possible futures, an ungrounding that paradoxically leads to a restoration of the human house in a re‐enchanted cosmos.

show abstract

Of models and monsters

Cited by 2 publications

References 1 publication

Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa

Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa

A Brief Hystery of the Phantasm

Contact Info

Product

Resources

About