Pervot parantumiset ja parantamiset

Abstract

Vain normaali on tervettä ja hyvää?Parantaminen ja parantuminen kuuluvat käsitteisiin, joita on käytetty pyrkimyksissä niin sukupuolisen ja seksuaalisen moninaisuuden kuin muunkin norminrikkomisen kontrolloimiseen, mutta jotka sittemmin on otettu haltuun queer-näkökulmaisesti. Parantaminen on toimintaa, johon liittyy voimaa ja/tai valtaa olipa kyse perinteisestä kansanparannuksesta, biovaltaa toteuttavasta nykyaikaisesta lääketieteestä tai vaihtoehtoisista hoidoista. Parantuminen ja parantaminen ovat siis voimakkaita, ristivetoisia ja rajoja rikkovia käsitteitä.Parantuminen liittyy olennaisesti terveyden käsitteeseen ja mielletään yleensä parantumiseksi jostakin. Mutta mitä terveys oikeastaan tarkoittaa: toiminnallisuutta, turmeltumattomuutta, ykseyttä, muokkaamista, muottia? Huolimatta moniselitteisyydestään terveys vaikuttaa kaikilla länsimaisen kulttuurin tasoilla ja kansanterveysajattelussa: terveys ja sen kautta operoivat oikeudet ja velvollisuudet ovat näennäisen ongelmattomina ja mahdollisimman laajalle levittäytyvinä läpitunkevia. Terveys on myös kaupallistettua, kokemuksellista ja epätasa-arvoista. Terveys ja sairaus ovat täynnä symbolisia, taiteellisia ja kulttuurisia merkityksiä, joilla on kehollisia seuraamuksia.Normatiivisesta lähtökohdasta − että nimenomaan normaalius on tervettä ja hyvää − parantamisen tavoitteeksi nousee kivun ja tuskan lievittämisen ja torjumisen lisäksi helposti myös normiin sopeuttaminen. Esimerkkeinä mainittakoon transsukupuolisuuden kaksijakoiseen sukupuolijärjestel-mään nojaava lääketieteellinen hahmottaminen ja sen pohjalta hoito, homoseksuaalisuuden aiempi sairausluokittelu tai jatkuvat pyrkimykset "parantaa" sitä usein uskonnollispohjaisen ja psykiatrisesta diskurssista vaikutteita saaneen "eheyttämisen" avulla 1 . Queer-tutkijoiden ja -aktivistien kritiikki tällaista normalisoivaa parantamista kohtaan jatkaa aiempien medikalisaatiokritiikin ja niin sanotun antipsykiatrisen koulukunnan perinteitä (Cooper 1971, Conrad 1973.2000-luvulla on kuitenkin alettu kehittää queer-parantamisen/-parantumisen (queer healing) ajatusta. Siinä norminrikkomiseen liittyvän kivun ja trauman aiheuttajaksi tunnistetaan poikkeavuuden sijaan kahlitseva 1 Sukupuoli-ja/tai seksuaalisuunormeja rikkovien suhde usein heteronormatiivisiin terveyspalveluihin on kuitenkin laajemminkin jännitteinen. Monet tutkimukset eri maista kertovat ei-heteroiden potilaiden asiantuntemattomasta tai asiattomasta kohtelusta ja tämän aiheuttamasta pelosta, joka pahimmillaan johtaa siihen, ettei palveluja aina haeta edes todellisen tarpeen tullen (esim,