Petsamon magneettinen observatorio polaarivuonna 1932-1933: Varhaisia meteorologisia kokeita suomalaisella radioluotaimella

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee kansainvälisen polaarivuoden 1932–1933 aikana toimineen Petsamon magneettisen observatorion havaintotuloksia. Mukana on lyhyt katsaus polaarivuoden aikana ja sen jälkeen uudella suomalaisella meteorologisella radiosondilla tehdyistä kokeista 1930-luvun lopulla. Näitä kahta aihepiiriä yhdistää FM Mauri Tommila (1905–1971), joka toimi Petsamon observatorion johtajana ja joka sen jälkeen osallistui merkittävällä panoksella yhdessä Vilho Väisälän kanssa radiosondin kehittelyyn 1934–1939. Sondi valmistui operatiivisen sääpalvelun käyttöön vuonna 1936. Väisälän sondia testattiin vuosina 1937 ja 1939 Huippuvuorilla ja Atlantilla. Molemmissa retkikunnissa Tommila oli mukana. Petsamon observatorio oli yksi Suomen geofysikaalisen tiedeyhteisön kontribuutioista polaarivuoden tutkimus- ja havainto-ohjelmiin. Sen päätehtävä oli rekisteröidä maan magneettikentän vaihteluja jatkuvasti toimivilla laitteilla ajan havaintokäytäntöjen mukaisesti. Päävastuu observatorion toiminnoista oli Suomalaisella Tiedeakatemialla ja sen Sodankylän observatoriolla. Tarvittavat rekisteröintilaitteet oli hankittu Tanskan meteorologiselta laitokselta ja ne edustivat aikansa mittausteknologista huippua. Observatorio oli myös Ilmatieteen laitoksen tärkeä havainto- ja koeasema polaarivuoden ohjelmassa. Polaarivuoden havainto-ohjelman ja laiterakennuksien suunnittelun olivat tehneet Sodankylän magneettisen observatorion johtaja Eyvind Sucksdorff (1899–1955) ja Ilmatieteen laitoksen johtaja Jaakko Keränen (1883–1979). Keränen oli Sodankylän magneettisen observatorion ensimmäinen johtaja 1913–1917 (Nevanlinna, 2014). Petsamon observatorio sijaitsi lähellä Pohjoisen jäämeren rannikkoa Petsamojoen suistossa. Petsamo on nykyään Venäjän hallinnoimaa aluetta. Petsamon magneettinen observatorio oli toiminnassa 13 kuukautta 1.8.1932–31.8.1933 välisen ajan. Rekisteröintitulokset tieteelliseen käyttöön muodostuivat alan käytännön mukaisista magneettikentän eri komponenttien tuntikeskiarvoista. Mauri Tommila julkaisi tulokset taulukkojen muodossa yhdessä tarvittavien metadatatietojen kanssa kansainväliseen tutkimuskäyttöön (Tommila, 1937a). Tässä julkaisussa on yhteenveto tehdyistä magneettikentän mittauksista. Vertailu Sodankylässä tehtyihin samanaikaisiin rekisteröintituloksiin osoittavat, että Petsamon observatorion rekisteröintitulokset ovat olleet korkeatasoisia ja että julkaistu aineisto on tieteellisiin analyyseihin käyttökelpoista. Kaikki Suomen vanhat historialliset magneettiset rekisteröintiaineistot ovat nyt digitoitu Petsamon aineiston valmistuttua. Vanhin niistä on Helsingin magneettisen observatorion havainnot 1844–1910. Petsamon observatorioon rinnastuu Sodankylän magneettiseen ja meteorologiseen observatorioon polaarivuodelta 1882– 1883. Myös sen magneettiset ja meteorologiset havainnot uudelleen julkaisu ja digitoitu (Nevanlinna, 2017a).