Artikkelissa tarkastellaan muistelun aineellisuutta ja muistamisen välineiden yhteistoimintaa kolmen tapausesimerkin kautta, jotka kaikki edustavat tavalla tai toisella omaehtoista muistamista. Siinä analysoidaan minkälaisia merkityksiä muistelun materiaalisuuden ja muistamisen medioiden yhteistoiminnan analyysi tuo esiin muistelusta ja historian tuottamisesta vernakulaarina toimintana. Artikkeli paikantuu muistitietotutkimuksen kentälle, jossa on tutkittu pääasiassa kielen avulla välittyneitä, etenkin kerronnallisia aineistoja. Artikkelin keskiössä on havainto siitä, että omakohtainen ja omaehtoinen (vernacular) muistaminen ja historiantuottaminen eivät rajoitu ainoastaan verbaalisiin ja kerronnallisiin ilmaisumuotoihin. Ne ilmenevät myös visuaalisesti, audiovisuaalisesti, performatiivisesti sekä suhteessa esineisiin ja paikkoihin. Artikkelissa ehdotamme laajemminkin, että muistamisen tapojen kokonaisvaltainen ymmärtäminen edellyttää huomion kiinnittämistä muistamisen materiaalisten ja diskursiivis-semioottisten aspektien vuorovaikutukseen.