Populismin muoto, diskursiivisuus ja retoriikka

Abstract

Tässä artikkelissa annan näkökulman politiikan ja populismin tutkimiseen merkityskamppailuna. Populismiin liittyvät hegemoniakamppailut, vallalla olevien jakolinjojen haastaminen ja uudelleen määrittely. Kehittämäni retorisperformatiivisen diskurssiteorian ja soinilaisen perussuomalaisuuden analyysin avulla näytän, kuinka populismi on erityinen merkityksenannon logiikka tai muoto, joka tuottaa tunteikasta vastakkainasettelua ja ”meitä”. Tästä laclaulaisesta näkökulmasta populismilla ei ole kiinteää sisältöä mutta sillä on muoto. Artikkeli tulkitsee ristiriitaisiakin ilmiöitä soinilais-perussuomalaisessa retoriikassa ja esittelee populismintutkimukselle hyödylliset peruskäsitteet.

Politikointia koulussa – vai koululla?

“…Tutkimusaineistonamme ovat Helsingin Sanomien ja Yleisradion uutisartikkeleihin liittyvät verkkokeskustelijoiden kirjoitukset. Metodologisesti ammennamme retorisesta analyysista, retoris-performatiivisesta diskurssiteoriasta ja toiseuttavan verkkokeskustelun teoriasta (Palonen 2020;Perelman ja Olbrechts-Tyteca 1971;Vaahensalo 2021). Kiinnitämme tutkimuksemme koulua, yhteiskunnallisten aineiden opetusta ja populismia käsittelevään tutkimukseen.…”

“…Toisaalta sen pyrkimyksenä voi nähdä epäluulon lietsomisen, vaikka omat argumentit eivät muuten vakuuttaisikaan. Tietoista hämmentämistä tai epäluulon lietsomista voi pitää tyypillisenä populismille (Palonen 2020), mutta kenties vielä vahvemmin se linkittyy poliittiseen propagandaan: jos omaa "totuutta" tai merkitystä ei saa sellaisenaan läpi, pyritään kaikki luotettavan informaation rajat hämärtämään, synnyttämään sumua.…”

Informaatiolukutaito osallisuuden ja hyvinvoinnin politiikkana

“…Analyysimenetelmänä sovelsimme retorispoliittista analyysia (Finlayson 2007), jonka avulla tulkittiin informaatiolukutaidon ja osallisuuden poliittisia ideoita sekä retorisia perusteluja eli sitä millaisia painotuksia ja käsitteitä asiakirjoissa käytetään ja mihin poliittisen toiminnan kontekstiin ne sidotaan (ks. Billig 1987;Palonen 1996). Diskurssianalyysista me netelmä eroaa siinä, että kulttuuristen merkitysten tai vuorovaikutuksellisten suhteiden sijaan kuvaillaan informaatiolukutaidon poliittista vakuuttamista ja osallisuuden retorisia perusteluja.…”

Populistiset miesjohtajat ja performatiivisuus: Timo Soinin, Hugo Chávezin ja Donald J. Trumpin hahmot journalistisissa kuvissa

“…Tässä artikkelissa populismi käsitetään retoris-performatiivisena prosessina viimeaikaiseen laclaulaiseen teoriaan nojaavan populismitutkimuksen suuntauksen mukaisesti (Palonen & Saresma 2017;Palonen 2020). Se on tapa antaa merkityksiä (Palonen & Saresma 2017, 16-17); erityisen keskeistä populismissa on kansa ja miten sen merkitystä rakennetaan poliittisena toimijana (Panizza 2017).…”