Tapani Salminen on monen muun saavutuksensa ohella ansiokkaasti käsitellyt uralilaisen kantakielen ja sen jakautumisen ongelmia monesta lähtökohdasta käsin (ks. esim. Salminen 1999(ks. esim. Salminen , 2001(ks. esim. Salminen , 2002, ottaen kantaa myös lingvistisen paleontologian ongelmiin uralilaisen kantakielen ajoittamisessa ja paikantamisessa (Salminen 2001: 392). Tässä kirjoituksessa pohdin uralilaisen etymologian nykytilaa lingvistisen paleontologian kannalta ja erityisesti niin sanotun kulttuurisen rekonstruktion ongelmakohtia viimeaikaisen etymologisen tutkimuksen valossa. Lähtökohtani on tarkoituksellisen kriittinen: tässä seuraan erityisesti James Clacksonin (2000; 2007: 15-19, 196-213; huomioita kantaindoeuroopan kulttuurisen rekonstruktion ongelmista ja yritän soveltaa samanlaista kriittistä näkökulmaa kantauralin sanastoon. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan väittää lingvististä paleontologiaa tarpeettomaksi, vaan osoittaa sen tietyt heikkoudet, erityisesti uralistiikan osalta, ja kannustaa kriittisyyteen uralilai sen esihistorian tutkimuksessa. En esitä yleiskuvaa kantauralilaisen kulttuurin rekonstruktiosta vaan käsittelen muutamia ongelmakohtia tarkemmin.Uralilaista lingvististä paleontologiaa tutkiessa täytyy pitää mielessä, että tutkija kohtaa oikeastaan kaksi eri kysymystä: miten hyvin metodi toimii yleisesti, ja miten hyvin sitä voi uralistiikassa soveltaa. Pelkkä lingvistisen paleontologian toimivuus yleisellä tasolla tai jonkin toisen kielikunnan osalta ei automaattisesti tarkoita, että myös kantauralin puhujien kulttuurista saadaan samalla metodilla automaattisesti paljon irti. On myös selvää, että tutkittavan kantakielitason ajallinen syvyys vaikuttaa metodin tarkkuuteen. Esimerkiksi kantasuomalaisesta kulttuurista voidaan sanaston valossa sanoa enemmän kuin kantauralilaisesta.Uralilaisen esihistorian tutkimuksessa lingvistisen paleontologian ongelmat ovat aina ajankohtaisia, ja viime vuosikymmenten etymologinen tutkimus on tehnyt vanhat paleolingvistiset työt pahasti vanhentuneiksi (vaikka näihin yhä näkeekin viitteitä, ks. esim. Mallory 2019). Edelliset aiheeseen keskittyvät laajemmat esitykset kuten K.1 Olen kiitollinen juhlakirjan toimitukselle, anonyymille vertaisarvioijalle. Janne Saarikivelle ja Jussi Ylikoskelle hyödyllisistä kommenteista. Artikkelia kirjoittaessani olen työskennellyt Itävallan tiedeakatemian APART GSK -apurahalla Wienin yliopiston suomalais-ugrilaisessa laitoksessa (Fellowship holder of the Austrian Academy of Sciences (APART-GSK) at the Department of European and Comparative Literature and Language Studies (Finno-Ugrian Studies) of the University of Vienna).