Suuri isänmaallinen, muttei sota: sotilaskuolemien diskursiivinen mediatapahtuma Venäjän Karjalassa

Abstract

Kaatuneiden sotilaiden julkinen muistaminen sankareina on maailmanlaajuinen ilmiö. Venäjällä sotilaskuolemien esittäminen pohjautuu voimakkaisiin julkisen keskustelun rajoituksiin mediateknologioiden läpi kuultamassa yhteiskunnassa sekä jyrkkään erotukseen virallisesti tunnustettujen ja kiistettyjen kuolemien välillä. Helmikuussa 2022 Venäjän Ukrainaa kohtaan aloittaman hyökkäyssodan seurauksena venäläisviranomaiset alkoivat aiemmasta poiketen julkaista tietoa sotilaidensa kuolemista, kuitenkin tarkkaan valikoituna. Sotilaiden paluu sinkkiarkuissa rikkoi arkirutiinia heidän kotiseuduillaan, tuoden kaukaisten ja vaikeasti käsitettävien tapahtumien seuraukset paikalliseen todellisuuteen. Valtiovallan ehdoilla toimivat uutismediat yrittivät saada sotilaskuolemat näyttämään hyväksyttäviltä ja yksitulkintaisilta. Tämä artikkeli avaa diskurssianalyysin avulla sotilaskuolemien esityksen ehdollisuuksia, (epä-)jatkumoita ja merkityksiä Venäjällä Karjalan tasavallan aluemediassa. Vaikka näiden kuolemien merkityksellisyys perustettiin kohtalokkaaseen konfliktiin, itse mediatapahtuma rakentui vaikeaselkoisen kaukaisen kuolinpaikan sijasta sotilaiden kotialueille ja Karjalaan. Hyväksyttävän ja tarpeellisen kuoleman diskurssi rakentui Venäjällä pitkään tuotetun ja jopa pyhäksi luonnehditun ”suuren isänmaallisen sodan” (1941–1945) uhrautuvan sankaruuden muistamisen perustalle. Tämän voi nähdä osin ristiriitaisena kollektiivisesta muistista marginalisoiduille sotilaskuolemille, joita on arvioitu olleen lukuisia myös vuonna 2022. Public commemoration of fallen soldiers as heroes is a global phenomenon. In Russia, the public representation of military deaths is based on strong restrictions on public discussions, and the sharp difference between officially recognised and controversial deaths. In February 2022, following the offensive war in Ukraine in Ukraine, Russian authorities began to selectively publish information on the deaths of their soldiers. Soldiers' return in zinc coffins disrupted the everyday lives in their home regions, bringing the consequences of distant and difficult events to local reality. Following the terms of the authorities, news media companies tried to make military deaths look acceptable and univocal. This article examines discursivity of military deaths, their conditions, (dis-)continuities, and meanings in the regional media of the Republic of Karelia in Russia. Although the significance of these deaths was established in a fatal conflict, the media event itself was constructed in the soldiers' home regions instead of the place of death. The representations of acceptable and necessary death were based on the nationally established sacrificial heroism in the "Great Patriotic War" (1941-1945). This embedded contradictions with the estimations of numerous Russian military deaths that were marginalised from the public commemoration in 2022.