Syömishäiriöpotilaiden ravitsemushoidon potilastyytyväisyyskysely – kehittäminen ja pilotointi

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää syömishäiriöpotilaiden ravitsemushoidon potilastyytyväisyyskysely,jota ravitsemusterapeutit voivat käyttää arvioidakseen ja kehittääkseen ravitsemushoidon laatua. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää potilastyytyväisyyskyselyn käytettävyyttä sekä syömishäiriöpotilaiden tyytyväisyyttä ravitsemushoitoon. Potilastyytyväisyyskysely kehitettiin hyödyntäen kirjallisuutta ja syömishäiriöpotilaita hoitavien ravitsemusterapeuttien (n=4) teemahaastatteluja, joissa löydettiin viisi syömishäiriön laadukkaan ravitsemushoidon järjestelyyn ja toteutukseen liittyvää osatekijää: hoidon järjestelyt, ravitsemusterapeutin valmiudet, ohjauksen asiasisältö, sen tunneulottuvuus ja toteutustapa. Kysymyslomake kattaa em. osatekijät ja sisältää yhteensä 32 suljettua ja kolme avointa kysymystä. Kyselylomakkeeseen vastasi 22 iältään 13–57-vuotiasta syömishäiriöpotilasta kahdeksasta eri terveydenhuollon yksiköstä eri puolelta Suomea. Enemmistö vastanneista oli naisia (91 %) ja sairasti laihuushäiriötä (68 %). Potilastyytyväisyyskyselyyn vastanneet syömishäiriöpotilaat olivat keskimäärin hyvin tyytyväisiä ravitsemusterapeutin toteuttamaan ravitsemushoitoon. Potilastyytyväisyyskyselyn toimivuuden arvioimiseksi kehitettiin käyttötyytyväisyyskysely, johon vastasi seitsemän ravitsemusterapeuttia ja 19 syömishäiriöpotilasta. Sekä ravitsemusterapeutit että potilaat pitivät tutkimuksessa kehitettyä potilastyytyväisyyskyselyä tärkeitä teemoja mittaavana ja kattavana. Tosin ravitsemusterapeutit kokivat kyselyn pituuden rajoittavan sen käytettävyyttä potilastyössä. Ravitsemusterapeuttien mielestä potilastyytyväisyyskysely olisi hyödyksi oman työn kehittämisessä ja he olisivat myös halukkaita käyttämään sitä työssään.

Rakastavaa katsetta etsimässä - Voimauttavan valokuvan menetelmä aikuisten syömishäiriöiden hoidossa

“…Selvitimme myös osallistujien aiempia kokemuksia hoidosta ter veydenhuollossa. Ryhmäläisten kokemukset sekä perushoidon kohtuullisesta toimivuudesta että hoitoa haittaavista tekijöistä olivat linjassa Suo messa tehdyn, syömishäiriöpotilaiden potilastyy tyväisyyttä mittaavan tutkimuksen kanssa (79).…”