The Potential of Dance Art in Recovery From a Stroke: A Case Study

Abstract

This article presents a case study on the subjective experience of recovering from a stroke. The aim was to seek personal meanings attached to the process of a solo choreography and its relationship with the subjective reconstruction of the body. The qualitative research used a stimulated recall method alongside a series of in-depth interviews. According to the findings, the ‘re-inhabiting’ of the body was enabled through body awareness and improvisation with regard to the choreographic process. The physical impairment caused by a stroke shifted towards the experience of being able-bodied while dancing, thus allowing the entire body and its current possibilities to be explored. Themes such as active agency and self-efficacy also emerged. The case study suggests that dancing not only acts as an enjoyable social and physical activity but also contributes to feelings of wholeness. Connectedness with wholeness enabled reconstructed self-trust and agency.

Tanssi, sisäinen tarina ja sairausnarratiivit

“…Tutkimusten mukaan tanssimalla voi siis vaikuttaa omaan arkeen, sairauden kokemiseen ja toimintamahdollisuuksiin (Matinheikki-Kokko et al 2016;Pohjola et al 2019;Chappell et al 2021). Tämä on tulkintani mukaan kiinteässä yhteydessä Hännisen (1999) käsitteeseen sisäisestä tarinasta, joka voi olla merkityksellistä erityisesti kahdella tapaa: keinona jäsentää ja tuoda esiin sairauden kokemusta sekä mahdollisuutena suuntautua tulevaisuuteen.…”

“…Kokemus fyysisestä toimintakyvyn rajoituksesta voi siis muuttua tanssiessa kokemukseksi kehon kykyisyydestä. (Pohjola et al 2019. ) Esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden tanssi-interventioissa tanssin on todettu kehittävän, paitsi fyysistä aktiivisuutta, kävelyä ja tasapainoa, myös lisäävän elämänlaatua (ks.…”