Velisurmasta suvun muistoksi

Abstract

The oral tradition of my family has preserved plenty of stories about fights, knifings and other crimes. One prominent character of these stories is Veikko, my grandfather’s brother, who stabbed his own brother to death. In this article, I examine this incident as it is represented in the relatives’ stories. For this study I relied on interviews I conducted on Veikko in 2001. I concentrate on the question of how the image of this incident is presented in reminiscences: why and how are stories about it told according to different generations? What sorts of inter- pretations and community values – also family values – do the stories of Veikko convey? And how is this incident possible to be seen as a part of divergent deaths. This article also highlights some of the difficulties arising when the researcher studies her own family traditions.

Tutkimuskohteena läheinen ihminen

“…Oman kotiseutunsa poroelinkeinoa tutkinut Helena Ruotsala (1998, 109) on todennut tuttuuden ja sisäpiiriläisyyden lisäävän erilaisia odotuksia tutkijaa ja hänen tuottamaansa lopputulosta kohtaan. Myös Riina Haanpää (2005) on pohtinut eri perheenjäsenten näkökulmien yhteensovittamista omassa tutkimuksessaan. Viitaten muistitiedon luonteeseen kunkin kertojan omana totuutena ja tulkintana hän muistuttaa, että myös oman suvun tutkijalla on halu muodostaa oma näkemys suvun menneisyydestä ja että tuo näkemys saattaa olla ristiriidassa joidenkin suvun jäsenten kanssa.…”

“…Sukulaisuussuhteen vaikutuksen ja tutkijan päällekkäisten roolien arvioimisen ajatellaan niin ikään olevan hankalaa (ks. Vuorinen 2002;Haanpää 2005). Oman sukunsa muistitietoa tutkineen folkloristin Riina Haanpään mukaan (2005, 2-3) huomiot sukulaisuuden vaikutuksesta tutkimukseen ovat liittyneet nimenomaan kentällä olon ja aineistonkeruutilanteiden käytäntöihin.…”