Yksityisyyden viestinnällinen säätely ja kuunteleminen nuorten aikuisten matkapuhelinkeskusteluissa

Abstract

Tämä kvantitatiivinen tutkimus kartoittaa nuorten aikuisten opiskelijoiden käsityksiä siitä, miten he säätelevät yksityisistä asioista kertomistaan, kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan ja miten tulokset eroavat sukupuolittain. Kartoitukset tehtiin samalla kyselylomakkeella1, mutta eri henkilöille vuonna 2007 (n = 216) ja vuonna 2010 (n = 289) Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Kuunteleminen on monitahoinen kognitiivinen prosessi, jonka tuloksena reagoidaan sosiaalisessa suhteessa puheviestinnän keinoin (Brownell 1990). Tarkkaavaisuus ja huomion kiinnittäminen käynnistävät kuuntelemisen (Imhof 2003), ja sanomaan keskittyminen ja läsnäolon osoittaminen ovat merkkejä kuuntelemisesta (Brownell 2002; Flynn, Välikoski & Grau 2008). Nuoret aikuiset kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan holistisesti, he vaikuttavat keskittyvän sanomaan ja olevan läsnä keskustelusuhteessa. He eivät häiriinny ympärillä käytävistä muista keskusteluista, joskin he ovat varsin tietoisia ympäristöstään. Kuuntelemista ei koettu helpoksi eikä matkapuhelinkeskusteluja käytäisi, jos kasvokkainen keskusteluyhteys olisi mahdollinen. Matkapuhelinkeskustelun paikka vaikuttaa keskustelunaiheisiin. Vältettäviä aiheita kontrolloitiin ilmoittamalla, että ei voi puhua aiheesta, että palaa aiheeseen myöhemmin tai että siirtyy puhumaan rauhallisempaan paikkaan. Vastaajajoukon mielestä matkapuhelinkeskusteluille sopimattomat paikat, kuten oppitunnit, elokuvat ja uskonnolliset toimitukset, kontrolloivat aiheita automaattisesti. Tulokset olivat molempina tutkimusvuosina hyvin pysyviä, eroja oli vähän eikä sukupuoli taustoittanut valintoja. Tulokset myös osoittivat kuuntelemisen olevan keskeinen tekijä matkapuhelinkeskusteluissa. Samoin vaikka matkapuhelinkeskustelut eroavat kasvokkain keskusteluista, myös niissä vahvistuivat Petronion (2002) yksityisten asioiden viestinnällisen säätelyn periaatteet.