No abstract

Artikkelissa analysoidaan nykyisen Pohjois-Karjalan maakunnan alueella 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä käytyä oppikoulujen perustamiseen, laajentamiseen ja valtiollistamiseen liittynyttä julkista keskustelua. Keskustelu sijoittui ajankohtaan, jolloin suomenkielinen oppikoulujärjestelmä syntyi ja vähitellen laajeni eri puolille maata. Koulutusjärjestelmän kehittäminen liittyi kiinteästi suomalaisuusliikkeen tavoitteisiin ja kansallisvaltion rakentamiseen, mutta varsinainen aloitteellisuus ja toiminta yksittäisten oppikoulujen puolesta tapahtui alue- ja paikallistasolla. Pohjois-Karjalan ensimmäinen ja Suomen toinen suomenkielinen oppikoulu perustettiin Joensuuhun 1865. Artikkeli tarkastelee sitä, millaisena alueen ja valtion suhde näyttäytyy oppikoulukeskustelussa ja miten ajan keskeiset poliittiset käsitteet, kuten kansa, sivistys ja valtio, aineistossa ilmenevät. Lähteenä ovat pohjoiskarjalaisten toimijoiden sanomalehdistössä julkaistut kirjoitukset ja valtiopäivillä pitämät puheenvuorot, joita tulkitaan alueen- ja valtionrakentamisen konteksteissa. Artikkeli osoittaa, että koulutuspolitiikalla oli 1800-luvun jälkipuolella keskeinen merkitys alueellisen itseymmärryksen ja poliittisen tilan muodostumisessa. Tutkimusaluetta sidottiin sivistyksen kautta valtioon ja kansakuntaan etenkin 1870-luvun lopulta lähtien, mutta samalla korostettiin valtion vastuuta koulutusmahdollisuuksien alueellisesti tasapuolisessa kehittämisessä.

Pohjoinen ulottuvuus on Suomen vuonna 1997 tekemä EU-poliittinen aloite, joka pyrkii edistämään tasavertaista kumppanuutta unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Aloitteen taustalla ovat Suomen kansainväliset ja EU-poliittiset intressit, mutta samalla se on heijastanut EU:n ulkopoliittisen toimijuuden muutosta. Artikkeli tarkastelee Pohjoisesta ulottuvuudesta vuodesta 1997 käytyä keskustelua historiantutkimuksen näkökulmasta diskurssihistoriallista lähestymistapaa hyödyntäen. Suomen ulkopoliittisten toimijoiden puheet, virkamiesten, poliitikkojen ja alue- ja paikallistason toimijoiden haastattelut, Pohjoisesta ulottuvuudesta eduskunnassa käyty keskustelu sekä eräät aiheeseen liittyvät poliittiset asiakirjat osoittavat, kuinka eurooppalaisen naapuruuspolitiikan ja EU-Venäjä-suhteiden kehitys on vaikuttanut Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteisiin ja sisältöihin sen eri vaiheissa ja kuinka Suomi on pyrkinyt luovimaan EU-solidaarisuuden ja erityisen Venäjä-suhteensa asettamien vaatimusten välillä. Pohjoinen ulottuvuus on muuttunut 1990-luvun lopulta Suomen johtavasta EU-poliittisesta pohjoisen Euroopan alueellistamiseen tähtäävästä visiosta epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi kumppanuustyöksi, jota suomalaiset markkinoivat Euroopan unionille toimivana Venäjä-yhteistyön työkaluna.