This article is an investigation and a discussion of hybridity and related terms as used in linguistic studies of genre. The theoretical points that are made are illustrated with data from empirical research done by others and with the authors’ own data. The focus is on written texts but hybridity in spoken interaction is also discussed. The article defines the notion of genre and discusses (proto)typicality in relation to genre and hybridity. Recontextualization is also discussed. This is followed by a discussion of terms that have been used to talk about the processes of hybridity, firstly, as used in research that has mainly been done on spoken interaction. The focus then turns to terms that have mainly been used in research on written texts: sequential intertextuality, genre embedding, genre appropriation, genre blending, as well as terms referring to pervasive trends such as commodification. Terms that take a product-like perspective on hybridity are then discussed. First there is a discussion of terms, such as “macrogenre,” which are used to describe the products of hybridization. This is followed by a discussion of genre chains and superordinate categories, such as “genre colonies,” grouped together because of the hybridizing forces that permeate them.

This article focuses on the regulation of student writing by exploring a specific form of such writing, the maturity test. In Finnish universities, the maturity test is a compulsory part of a bachelor's degree in which students demonstrate their familiarity with the topic of their bachelor's thesis, as well as their mother tongue skills. Maturity tests are written, revised and assessed in a multiphase process in which students receive both written and oral feedback on their texts before submitting the final version for acceptance. The focus of this paper is on feedback conversations between the student and the reviser. The questions explored are: (1) what aspects of the texts and their acceptability are brought up in the conversations and by whom, and (2) what kinds of normative systems do the participants orient to? The findings suggest that there are several kinds of these systems, and that the participants orient to polycentric systems of norms, which are tied to a various centring institutions. The data include regulatory documents, maturity tests, and feedback conversations.

Artikkelissa käsitellään tiedekirjallisuuden kääntämistä toimituksellisena prosessina 2000-luvun Suomessa diskurssintutkimuksen näkökulmasta. Artikkelissa sovelletaan kieli-ideologian käsitettä tieteenalan käsitteistön ja termien käännösprosessin tutkimukseen. Tarkastelun kohteina ovat suomentajan ja kustannustoimittajan käymä keskustelu käsitteiden valinnasta ja käytöstä sekä erityisesti se, mitä leksikaaliset valinnat, kustannustoimittajan kommentit sekä kääntäjän reaktiot kommentteihin kertovat kieli-ideologioista. Tutkimusaineisto koostuu yhden tiedekirjasuomennoksen käsikirjoitusversioista, kustannustoimittajan ja kääntäjän käsikirjoitukseen tekemistä kommenteista sekä kääntäjän haastattelusta ja muista etnografisista havainnoista, joita analysoidaan laadullisesti diskurssintutkimuksen keinoin. Tutkimuksen kohteena on kolmenlaisia kieli-ideologisia ilmiöitä: käännösprosessiin osallistuvien suhtautuminen ”vieraisiin” aineksiin, käännettävän teoksen tieteenalan diskurssille ominaisista ilmauksista käytävät neuvottelut sekä värittyneitä tai historiallisesti latautuneita ilmauksia koskevat keskustelut. Analyysi paljastaa, että käännösprosessissa on läsnä samanaikaisesti keskenään kilpailevia ideologioita ja eri kieli-ideologiat ovat kytköksissä polysentrisiin normijärjestelmiin. Näkemykset siitä, millaisia käsitteitä tieteenalalla, sen tulosten julkaisemisessa ja niistä selostamisessa tulisi käyttää, vaihtelevat sen mukaan, millaisiin diskurssiyhteisöihin käännöksen parissa työskentelevät toimijat kuuluvat tai millaista kielellistä asiantuntijuutta he edustavat. Tutkimus osoittaa, että tieteellisen teoksen käsitteiden kääntämisessä on otettava huomioon tieteenalojen diskurssiyhteisöjen käytänteet – mutta myös, että eri toimijoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä nämä käytänteet kunkin yksittäisen ilmauksen kohdalla ovat. Kustannustoimittajan reaktiot suomentajan valitsemiin käsitteisiin kertovat kielenkäytön kontekstien dynaamisuudesta ja kerroksellisuudesta. Kun kustannustoimittaja ehdottaa vierasperäisen käsitteen tilalle kotoperäistä ilmausta, ehdotuksen taustalla on suomalaisen kielenhuollon perinteen ideologinen piirre, vieraan vaikutuksen torjuminen. Kustannustoimittaja saattaa myös tarjota kansainvälistä ilmausta kotoperäisen tilalle. Tämä puolestaan kertoo siitä, että suomentajalla ja kustannustoimittajalla voi olla erilainen näkemys tieteenalan kielenkäytön konventioista ja käsitteistöstä. Näissä tapauksessa on kyse toisenlaisesta purismista.   Dialogue on the choice and use of concepts: Language ideologies in the process of translating scholarly texts  The article explores the translation of scholarly publications as an editorial process from the perspective of discourse studies. The analysis focuses on the dialogue between translator and editor regarding the choice and use of concepts, and specifically on what the translator’s lexical choices, the editor’s comments and the translator’s reactions to these comments reveal about language ideologies. The data consists of a manuscript of the Finnish translation of a scholarly publication, the comments on that manuscript made by both editor and translator, an interview with the translator, and other ethnographic data. The analysis uses qualitative discourse analysis as a methodological tool. Three different language-ideological phenomena are examined: the views of the translator and the editor on the use of ‘foreign’ linguistic elements; negotiations concerning any discipline-specific terms and concepts in the translated text; and dialogue concerning biased or historically loaded expressions. Dialogue between the translator and the editor reveals that competing language ideologies exist simultaneously throughout the translation process, and that different language ideologies are linked to polycentric systems of norms. The participants’ views on which concepts should be used when reporting on research findings in scholarly publications within a particular discipline vary according to their memberships of various discourse communities and according to their linguistic expertise.

Kielellinen käänne on yksi käytetyimmistä, mutta samalla vähiten määritellyistä käsitteistä ihmis-ja yhteiskuntatieteissä. Se viittaa merkittävään humanistisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen murrokseen, jonka seurauksena kieli nousi tutkimuksen keskeiseksi kohteeksi ja kysymyksenasettelun lähtökohdaksi. Niin teorian kuin käytännönkin tasolla kielellinen käänne sekä kuvaa, muokkaa että rakentaa kielen yhteiskunnallistumista ja yhteiskunnan kielellistymistä (ks. Bergmann 1950b, 484).2 Käsitteen taustalla on sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksellinen viitekehys, jonka mukaan todellisuutemme rakentuu kielellisessä (ja muussa semioottisessa) vuorovaikutuksessa niin ettei todellisuutta voida tavoittaa kuin käsitteellisen ja kielellisen viitekehyksen kautta (ks. Dallmayr & McCarthy 1977, 7; Berger & Luckmann 1994/1966.On helppo ymmärtää käsitteen itsepintaista määrittelemättömyyttä, kun katsoo kielellistä käännettä soveltavien analyyttis-filosofisten, kulttuuristen ja kielitieteellisten lähestymistapojen sekä niiden edustajien kirjoa: venäläi-nen formalismi (Bahtin 1981;Šklovski 2001/1917 1994/1957 Genette 1966 Genette -1972, jälkistrukturalismi (Derrida 1978(Derrida /1967 Foucault 2005 Foucault /1969, feministinen kritiikki (Irigaray 1996(Irigaray /1984 Kristeva 1992 Kristeva /1988, jälkikoloniaalinen kritiikki (Said 1978;Spivak 1987), artikulaatioteoria (Hall 1992(Hall /1986 Grossberg 1995), semantiikka (Lyons 1977), puheaktiteoria (Searle 1969), etnometodologia (Garfinkel 1967, keskustelunanalyysi (Sacks 1992) tai kirjallisuustieteessä tulkintayhteisöt (Fish 1980). 3 Kyse on siis hajanaisesta ja monialaisesta joukosta teoreettisia suuntauksia, joita yhdistää "vetoaminen kieleen, diskurssiin tai kielellisen representaation muotoihin filosofian tiedon ja totuuden etsinnän äärimmäisenä pisteenä" (Norris 1995, 492).Vaikka edellä mainitun käsitteen käänteenomaisuus voikin antaa vaikutelman siitä, että se olisi ollut äkillinen, on se kuitenkin merkinnyt pitkäaikaista prosessia, jonka kuluessa on tapahtunut merkittäviä kokonaisvaltaisia paradigmaattisia muutoksia -eri tieteenaloilla eri aikoina laajuudeltaan vaihtelevasti. Keskeistä tässä muutoksessa on konstruktionistinen ajatus, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut, sekä ajatus, että kieli on todellisuutta keskeisesti muokkaava tekijä. Aiemmin yhteiskunnan ja kulttuurin määrit-täjinä pidetyt rakenteet ja prosessit nähdään nyt viestintäyhteisönä pidetyn kulttuurin tuotteina (Iggers 2005(Iggers /1997. Voimme tuntea todellisuuden vain kielen avulla -jopa niin, ettei kielen (tekstin) ulkopuolella nähdä olevan mitään: "Il n'y a pas d'hors-texte" -ei ole mitään "tekstin ulkopuolista" (Derrida 1978(Derrida /1967. Käänne ei ole siis kohti kieltä itseään, ikään kuin maailmasta erillisenä, vaan nimenomaan kohti näkemystä, jonka mukaan kieli hallitsee, ylläpitää ja luo todellisuutta (ks. Kuortti 1998, 147-148). Jos esimerkiksi tutkimme yhteiskunnan rakenteita tai prosesseja, tutkimme niitä kielen kautta ja kielen avulla.Kielellisen (tai lingvist...

The focus of this article is on OKAY as a resource for regulating language and constructing norm centres in authentic consultation meetings related to academic writing and recorded in Finland and Sweden. It gives an overview of all occurrences of OKAY in the interactional data in question, revealing that the word occurs frequently in academic writing consultations in Finnish, Finland Swedish, and Sweden Swedish. There are similarities in the frequency of its use and the distribution of occurrences between counsellor and student in the Finnish and the Finland-Swedish data, whereas the Sweden-Swedish counselling interactions follow a slightly different pattern. Through the lens of conversation analysis and systemic–functional linguistics, we further demonstrate how the counsellors and the students use the evaluative content word OKAY as a resource for regulating both academic writing and the counselling interaction, and thereby position themselves epistemically and orient towards different centres of norms.