Projects are used in large numbers as a method to steer societal development, especially in contemporary Western societies. This so-called projectification has relevant socio-political effects on sustainability transitions, especially from the policy perspective. The aim of this paper is to analyse how projects and policy framework programmes can accelerate transition processes. The paper introduces the concept of a 'projectified transition policy process' by synthesising research on projectified governance, transitions and policy processes. The concept's empirical relevance is addressed with a case study analysis focussing on a framework programme that supports nutrient recycling technologies and practices via project funding. The framework programme was the first measure to actualise transition-driven nutrient recycling policy in Finland, which has been ongoing since 2010. The conceptual exploration and case analysis in this paper show that projects and framework programmes can accelerate transition processes by mobilising actors, creating synergies between them with intermediary actions and producing project outcomes that can be turned into effective transition inputs.

Since entering the waste policy debate in the 1980s, the sustainability discourse has sought to find alternatives to end-of-pipe solutions. The latest development on this path is the emergence of the circular economy, which aims to close the loop of the current linear economy. This case study analyses a substantial Finnish waste policy reform that has been underway since the late 1990s. The objective of the reform has been to create a decree that streamlines waste utilisation in earthworks. The decree was prepared between 2000 and 2006, and then reformed between 2015 and 2018. We analysed the discursive spaces of both phases and compared them to interpret the changes in the discourse of waste policy. The discursive space in the preparation phase was structured by the tension between the discourses of resource efficiency and precaution, but in the reform, the emergence of the circular economy diversified the discursive space. The thinking regarding the circular economy has added complexity, competition, and struggle to waste policy, but also enhanced the role of upcycling.

No abstract

Kiertotalous on viime vuosina noussut merkittäväksi politiikkatavoitteeksi Suomessa. Kiertotaloutta on edistetty vaikutusvaltaisten toimijoiden puhein, joiden tarkoituksena on houkutella sosioteknisten käytäntöjentason toimijoita kehittämään ja toteuttamaan kiertotaloutta. Yksi tapa houkutella niitä tähän on puhe uusista markkinoista, joita kiertotalouden nähdään synnyttävän. Tätä argumentaatiota olen analysoinut kahdesta kiertotalouteen houkuttelevasta raporttista: Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) julkaisemasta Syty kiertotaloudesta - Yhdessä kiinni kasvuun ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) julkaisemasta Kierrolla kärkeen -Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016—2025. Raporteissa uudet markkinat syntyvät samoista komponenteista, mutta niiden argumentaatiossa on merkittäviä eroja siitäkin huolimatta, että ne tavoittelevat samaa päämäärää eli kiertotaloustoimijuuden synnyttämistä. Syty kiertotaloudesta painottaa vahvasti toimijoiden välistä yhteistyötä eikä tee eroa koti- ja vientimarkkinoiden välillä ja väittää kiertotalouden tulon olevan vääjäämätöntä. Kierrolla kärkeen painottaa vientimarkkinoita, kilpailukykyä eikä artikuloi kiertotaloutta vääjäämättömäksi megatrendiksi. Tulkintani mukaan puhetapaerot johtuvat raporttien erilaisista tarkoituskehyksistä ja eroista Sitran ja EK:n yhteiskunnallisista toimijapositiossa.

No abstract