-Background and Objectives:The effectiveness of patient psychoeducation has only rarely been studied among forensic populations. This paper examines the outcomes of an eight-time psychoeducational group comprised of schizophrenic patients in a forensic hospital setting in Finland.Methods: The intervention group contained forensic or dangerous non-forensic longterm patients with schizophrenia. Treatment outcomes were compared between the intervention group (n = 7) and a matched treatment-as-usual control group (n = 8). The group provided information about schizophrenia and its treatment and cognitive-behavioural elements were used to enhance patients' learning and coping. The results were obtained from a knowledge of schizophrenia, awareness of mental disorder, attitudes toward psychiatric treatment and medication, and depression.Results: The results of this pilot study suggest that even severely ill patients were able to gain improved knowledge about their illness, and psychoeducation also had positive impact on their awareness of the illness. The results showed no significant changes in attitudes toward psychiatric treatment or medication, or depressive symptoms. No significant changes in any measures were found in the control group.Conclusions: Despite our positive results further research with larger samples is needed to discover the effectiveness of patient education as a component of the comprehensive treatment of forensic patients with schizophrenia.

No abstract

Selvitimme tutkimuksessamme nykypäivän massoittuneeseen, uusliberalistiseen ja digitalisoituvaan yliopistoon saapuvien uusien opiskelijoiden tulkintoja opintojen alkuvaiheesta ja vertaistuen merkityksestä. Tarkastelimme sitä, millä tavoin ensimmäisen vuoden opiskelijat rakentavat kertomuksissaan käsitystä itsestään yliopisto-opiskelijoina, millaisena opintojen alkuvaihe näyttäytyy fuksin näkökulmasta sekä sitä, millaisia merkityksiä ainejärjestö ja yliopisto yhteisönä laajemminkin opiskelijoiden kertomuksissa saavat. Tutkimusaineistomme muodostui 64 ensimmäisen vuoden opiskelijan vastauksista puolistrukturoituun opintojen alkuvaihetta koskevaan kirjoituskutsuun. Käsittelimme aineistoa pieninä kertomuksina ja hyödynsimme identiteetin ulottuvuuksien, kategorioiden ja positioinnin käsitteitä. Opiskelijoiden tuottamista pienistä kertomuksista erottui useita itsen asemoinnin tapoja, jotka nimesimme perinteisen akateemisen, asiakkaan, koululaisen ja vierailijan positioiksi. Erilaiset tavat positioitua olivat yhteydessä erilaisiin kategorioihin. Esimerkiksi kertomuksissa perinteisestä akateemisesta ja koululaisfuksista niin sanottu ”hyvän opiskelijan” kategoria oli yhteneväinen, mutta kirjoittajan suhde siihen rakentui erilaiseksi. Asiakkaan positiosta käsin kertomuksissa rakennettiin opiskelusta instrumentaalista ”omaa projektia”.  Vierailijan positiosta tarkasteltuna suhde opintoihin ja opiskeluympäristöön esittäytyi kokonaisuudessaan ristiriitaisena. Pohdimme tuloksiemme merkitystä yliopisto-opintojen alkuvaiheen ymmärtämisen sekä alkuohjauksen kehittämisen kannalta.

Tutkimuksessa selvitettiin ryhmänäkökulmasta toisen vuoden opiskelijoiden kiinnittymistä yliopistoon ja sen yhteisöihin osana toimintatapaa, jolla instituutio kytkee jäsenensä arvoihinsa, normeihinsa ja toimintaansa. Tarkastelussa sovellettiin Erving Goffmanin moraalisen uran, vaiheiden ja asemien sekä institutionaalisen minän käsitteitä. Haastatteluaineiston pohjalta pääteltiin, että uusi opiskelija kohtaa yliopistossa erilaisten asemien seuraannon. Hänen on neuvoteltava moraalista uraansa suhteessa kohtaamiinsa asemiin ja niihin liittyviin hyveisiin. Näissä neuvotteluissa hänelle muodostuu sisäistetty institutionaalinen minuus. Analyysien perusteella hahmoteltiin prototyyppisen moraalisen uran malli. Tuloksia tarkasteltiin muun muassa opintojen alkuvaiheen ohjauksen kehittämisen kannalta, ja pohdittiin moraalisen uran mallin suhdetta nykyisiin ohjauksen ihanteisiin. Lisäksi pohdittiin havainnoissa esille noussutta ”sosiaalisuuden vaatimuksen” merkitystä.