The most common rodent control method worldwide is anticoagulant rodenticides (ARs), which cause death by internal bleeding. ARs can transfer to non-target predators via secondary exposure, i.e. by consuming contaminated rodents. Here we quantify the prevalence of seven AR substances in the liver tissues of altogether 17 mammalian or avian predator or scavenger species in Finland. In addition, we identify the environmental and biological factors potentially linked to secondary AR poisoning. No previous AR screenings have been conducted in the country, despite the widespread use of ARs and their potential impacts on the high levels of the ecosystem food chain. ARs were detected (≥0.3 μg/kg) in 82% of the 131 samples. The most prevalent and the AR with highest concentrations was bromadiolone (65% of samples). In 77% of the positive samples more than one (2-5) different ARs were detected. Of the environmental variables, we only found a weakly positive relationship between the coumatetralyl concentration and the livestock farm density. Conversely, overall AR concentration and number, as well as the concentration of three separate ARs (coumatetralyl, difenacoum and bromadiolone) differed among the three species groups tested, with the group "other mammals" (largely represented by red fox and raccoon dog) having higher values than the groups presented by mustelids or by birds. ARs are authorized only as biocides in Finland and a national strategy on risk management (e.g. for minimising secondary poisoning of non-target species) of ARs was adopted in 2011. Based on these results it appears that the risk mitigation measures (RMMs) either have not been followed or have not been effective in preventing wide scale secondary exposure. Continued monitoring of AR residues in non-target species is needed in order to evaluate the effectiveness of current RMMs and a need for new ones to reduce the risk of secondary poisoning.

The novel Acidipropionibacterium genus encompasses species of industrial importance but also those associated with food spoilage. In particular, Acidipropionibacterium acidipropionici, Acidipropionibacterium thoenii, and Acidipropionibacterium jensenii play an important role in food fermentation, as biopreservatives, or as potential probiotics. Notably, A. jensenii and A. thoenii can cause brown spot defects in Swiss-type cheeses, which have been tied to the rhamnolipid pigment granadaene. In the pathogenic bacterium Streptococcus agalactiae, production of granadaene depends on the presence of a cyl gene cluster, an important virulence factor linked with haemolytic activity. Here, we show that the production of granadaene in pigmented Acidipropionibacterium, including A. jensenii, A. thoenii, and Acidipropionibacterium virtanenii, is tied to haemolytic activity and the presence of a cyl-like gene cluster. Furthermore, we propose a PCR-based test, which allows pinpointing acidipropionibacteria with the cyl-like gene cluster. Finally, we present the first two whole genome sequence analyses of the A. jensenii strains as well as testing phenotypic characteristics important for industrial applications. In conclusion, the present study sheds light on potential risks associated with the presence of pigmented Acidipropionibacterium strains in food fermentation. In addition, the results presented here provide ground for development of a quick and simple diagnostic test instrumental in avoiding potential negative effects of Acidipropionibacterium strains with haemolytic activity on food quality.

The mycotoxin enniatin B, a cyclic hexadepsipeptide produced by the plant pathogen Fusarium, is prevalent in grains and grain-based products in different geographical areas. Although enniatins have not been associated with toxic outbreaks, they have caused toxicity in vitro in several cell lines. In this study, the cytotoxic effects of enniatin B were assessed in relation to cellular energy metabolism, cell proliferation, and the induction of apoptosis in Balb 3T3 and HepG2 cells. The mechanism of toxicity was examined by means of whole genome expression profiling of exposed rat primary hepatocytes. Enniatin B altered cellular energy metabolism and reduced cell proliferation in Balb 3T3 and HepG2 cell lines. Furthermore, the proportion of apoptotic cell populations of Balb 3T3 cells slightly increased. On the other hand, enniatin B caused necrotic cell death in primary hepatocytes. Gene expression studies revealed the alteration of energy metabolism due to effects on mitochondrial organization and function and the assembly of complex I of the electron transport chain.

Mikrobilääkkeille resistenttien bakteerikantojen yleistyminen on kasvava maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimillä on useisiin muihin maihin nähden vähäistä, mutta silti potentiaalinen riski. Lääkittyjen eläinten lantaan erittyy mikrobilääkejäämiä ja resistenttejä bakteerikantoja, ja lannan lannoitekäyttö voikin olla riski niiden leviämiseen peltoon ja edelleen luontoympäristöön. Lannan tehokas käyttö edistää ravinnekiertoa maataloudessa ja Suomikin tavoittelee lisää lannan prosessointia. Keskitetyistä laitoksista lääkejäämät ja resistentit bakteerikannat voivat levitä entistä laajemmalle. Toisaalta prosessointi voi mahdollistaa lääkejäämien ja resistenttien kantojen tuhoutumisen. Biokaasuprosessi mahdollistaa yhtäaikaisen lannan ravinteiden ja energian hyödyntämisen. Mikrobilääkkeet voivat kuitenkin häiritä sen mikrobiologiaa. Toisaalta lääkeaineet voivat myös hajota täysin tai osin prosessin aikana. Kahden Suomessa yleisesti eläinlääkityksessä käytetyn antibiootin, oksitetrasykliinin ja siprofloksasiinin, vaikutusta lypsykarjan lietelannan metaanintuottoon tutkittiin eri pitoisuuksina ja seoksina. Kokeella sel-vitettiin, miten ja millä pitoisuuksilla antibiootit vaikuttavat metaanintuottoa alentavasti. Tutkimus toteutettiin 30 vrk panostoimisella kokeella käyttäen automatisoitua metaanipotentiaalin mit-tauslaitteistoa AMPTS II (Bioprocess Control AB, Ruotsi). Kokeessa seurattiin lypsykarjan lietelannan hajoamista ja ymppinä oli maatilan biokaasulaitoksenmädäte. Antibiootit lisättiin lannan ja ympin seokseen vesiliuoksina. Kokeessa oli 14 koejäsentä. Lietelantakontrollin ja pelkän ympin lisäksi oli 12 erilaisia antibioottikäsittelyjä: 4 oksitetrasykliinipitoisuutta (10–500 mg kg-1), 4 siprofloksasiinipitoisuutta (2–50 mg kg-1) sekä 4 seosta, joissa siprofloksasiinipitoisuus oli 10 ja 20 mg kg-1 ja oksitetrasykliinipitoisuus 50 ja 100 mg kg-1. Lietelannan metaanipotentiaali oli 218 m3CH4 MgVS-1 (kontrolli). Eniten lannan hajoamista esti oksitetra-sykliinipitoisuus 500 mg kg-1, joka tuotti metaania 48% vähemmän, 105 m3CH4 MgVS-1. Oksitetrasykliinin pitoisuudella 10 mg kg-1 ei havaittu vaikutusta metaanintuottoon, mutta seuraavaksi suuremmalla annoksella 50 mg kg-1 metaanintuotto heikkeni selvästi (170 m3CH4 MgVS-1). Samoin siprofloksasiinin pienimmällä annoksella 2 mg kg-1 ei vaikutusta havaittu, mutta 10 mg kg-1 vähensi metaanintuottoa (197 m3CH4 MgVS-1). Seoskäsittelyiden pienimmällä tutkitulla pitoisuusyhdistelmällä (oksitetrasykliini 50 mg kg-1 + siprofloksasiini 10 mg kg-1) metaanintuotto oli 161 m3CH4 MgVS-1. Antibioottien vaikutus metaanintuottoon oli selkeä tiettyjen pitoisuuksien ylittyessä; mitä suurempi antibioottiannostus oli, sitä vähemmän metaania muodostui. Tutkitut antibioottipitoisuudet olivat kuitenkin selvästi korkeampia kuin suomalaisessa lypsykarjan lietelannassa samassa tutkimuksessa havaittiin (oksi-tetrasykliini 5 μg kg-1, siprofloksasiini alle määritysrajan 3 μg kg-1). Näillä pitoisuuksilla metaanintuoton ei havaittu häiriintyvän.