Artikkeli soveltaa utopiamaantieteellistä ajattelua kaupunkisuunnittelun tutkimuksen kriittisenä arviointimenetelmänä. Hyödynnämme maantieteessä kehiteltyjä asymmetristen valtasuhteiden näkökulmia symmetrisen kaupunkisuunnittelun mahdollisuuksien tarkastelussa. Käytämme Joensuuta tapausesimerkkinä. Analyysi etenee neljän tutkimuskirjallisuudesta tunnistettavan temaattisen jännitteen mukaisesti. Ne koskevat (non)kommunikaatiota, (de)sentralisaatiota, (de)segregaatiota ja (yli)paikallista luontosuhdetta. Johtopäätöksissä luonnostelemme lavean utooppisen näkymän, jossa korostuvat sosiaalinen ja ekologinen vastuullisuus sekä ikäystävällisen suunnittelun ja mikrourbanisaation potentiaalit moninaisen kaupungin kehitystyössä.