No abstract

In this chapter, we examine statements of Finnish municipal election candidates regarding plans to build a "grand mosque" and cultural centre in central Helsinki. Despite proclaiming support for the universal freedom of religion, the candidates were hesitant to apply it to the mosque case. Opponents of the mosque project emphasized the Christian heritage of Finland and portrayed the proposed mosque as a channel through which foreign conflicts could enter Finnish society. The mosque was also opposed because it was seen as a "political" project instead of a "religious" one. The proponents of the mosque, in turn, considered it to be a "Muslim church" and therefore entitled to the same treatment as Christian houses of worship. The mosque was also seen as important to the local Muslim community, but very few candidates considered the possibility of the mosque (or Islam) making a positive contribution to the broader society. Besides identifying the key discourses, we reflect on them from a religious literacy perspective.

Tarkastelen artikkelissa uskontolukutaidon tutkimukseen liittyviä metodologisia kysymyksiä. Lähtökohtinani toimivat kahden uskontolukutaidon keskeisen tutkijan, Diane L. Mooren ja Adam Dinhamin kehittämät analyyttiset tulkintakehikot. Toistaiseksi tutkimuksessa on keskitytty ennen muuta opetus- ja koulutussektoriin, ja etenkin Dinham on omissa tutkimusprojekteissaan käyttänyt tutkimusmenetelminään haastatteluita ja kyselyitä. Artikkelin tehtävänä on tehdä metodologinen kokeilu Dinhamin tulkintakehikon muovaamisesta diskursiiviseen tekstitutkimukseen ja tutkijasta riippumattomasti syntyneen aineiston analyysiin sopivaksi. Yhdistämällä Dinhamin tulkintakehikkoon diskurssihistoriallisen ja retorisen analyysin elementtejä luon oman lähestymistapani, jossa tarkastellaan aineistossa esiintyviä kategorisointeja, asenteita ja argumentaatiostrategioita. Aineistonani toimii yksittäinen kuulemistilaisuus, joka järjestettiin Ranskassa vuonna 2009 toimineen, musliminaisten kasvohunnun käyttöä selvittäneen työryhmän työskentelyn aikana. Analyysissa nousee esiin kasvohunnun ristiriitainen kategorisoiminen niin uskonnolliseksi kuin poliittiseksi symboliksi, yksiselitteisen kielteinen asenne kasvohunnun käyttöä kohtaan, katolisen kirkon käyttäminen esimerkkinä hyväksyttävästä uskonnosta Ranskassa, sekä kasvohuntua käyttävien naisten vapaan tahdon epääminen. Artikkelin keskeisenä johtopäätöksenä on se, että diskursiivinen tekstitutkimus tuo oman lisänsä uskontolukutaidon tutkimukseen. Lähestymistavalla on sijansa niin akateemisessa kuin yhteiskunnallisessakin keskustelussa, missä sen tehtävänä on nostaa esiin niitä tapoja, joilla kielenkäytöllä rakennetaan erilaisia representaatioita uskonnoista ja uskonnollisuudesta.

No abstract

Lukutaito-käsitteeseen ei nykyään oikein voi olla törmäämättä. Medialukutaidosta ja sen tarpeesta on puhuttu jo hyvä tovi, ja monilukutaitokin lienee monille tuttu, etenkin jos on koulumaailman kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Ehkäpä huonommin tunnettu on tulevaisuuslukutaito, josta esimerkiksi Sitran piirissä puhutaan. Tulevaisuuslukutaito "korostaa tulevaisuuden käyttämistä eli tulevaisuutta nykyhetkeä ohjaavana työkaluna." (Dufva 2018.) Myös itse lukutaito on ollut viime aikoina tapetilla, lehdistön nostaessa esiin suomalaisten rapautuvan lukutaidon ja sen myötä kapenevan sanavaraston. Uskontolukutaito on siis yksi lukutaito monien joukossa, ja ainakin toistaiseksi eittämättä heikommin tunnettu kuin vaikkapa edellä mainitut media-ja monilukutaidot. Uskontolukutaitoon liittyvä ajatusrakennelma-tarve ymmärtää erilaisia uskontoperinteitä ja pyrkimys edistää niihin kuuluvien ihmisten välistä dialogia-ei kuitenkaan ole uusi. Siitä ei vain välttämättä ole aina puhuttu juuri uskontolukutaidon nimellä.