This exploratory article examines the novel term food sense and informal learning in the context of home cooking. Its theory draws from Dewey's work and from his notions of reflexive thought and action. The data consist of a transcribed audio recording of an in-depth, video-based, stimulated-recall (SR) interview. The auto-ethnographic videos were used to stimulate conversation during the interview and were previously collected as part of a broader research project on home cooking in a Finnish family context. Based on the theory and the data, the definition of food sense was refined into a model consisting of three levels: 'Understanding' as the ability to define and interpret emerging ruptures in activity; 'Applying' as the competence to plan and execute solutions that function in context; and 'Re-defining' as the reformulation of activities to enable new ways of doing. In reference to the empirical examples, two of the three episodes represented 'Understanding' and 'Applying'; whereas the third example included also the potential for re-defining habitual ways of action. However, despite possession of relevant knowledge and initial motivation, the emergence of negative emotions of the person in charge of the cooking process prevented reformulating existing cooking habits. By providing novel insights into the social, cultural, and situated nature of home cooking, the article complements the more individual-focused and/or knowledge-based approaches used by other recent studies of cooking skills and learning.

This article analyses cooking videos recorded at home by means of the practice-theoretical approach. It employs two conceptualisations of the elements of practice that have stood out in recent applications of practice theories in sociological consumption and food studies. The first conceptualisation comprises understandings, procedures and engagements and the second materials, competences and meanings. To study cooking as a situationally performed mundane practice, auto-ethnographical videos of cooking were filmed using the first author’s family. To analyse the practice of cooking as a composition of doings and sayings, the videos were coded with a video analysis program, Interact, into visual charts, and the discussions related to cooking performances were transcribed. The analysis suggests that the cooking practice involves interplay among the elements of the two conceptualisations: procedures join materials with competences, engagements link competences with meanings and understandings connect meanings with materials. This is visualised as a triangle in which understandings, procedures and engagements represent the sides of the triangle between the apexes of materials, competences and meanings. By combining an auto-ethnographical perspective with a video method and by analysing the practice of cooking as a situational and embodied performance, the study contributes to the current understanding of the elements of practice and introduces a novel empirical application of practice theory.

No abstract

Artikkeli tarkastelee ekologiseen kestävyyteen kytkeytyvää informaalia ruokakasvatusta osana lapsiperheiden ruokatyötä. Lähestymme informaalia ruokakasvatusta tilanteina, joissa yksi tai useampi perheenjäsenistä pyrkii muuttamaan perheen toimintaa. Aineisto koostuu ruoanlaittovideoista ja SR-haastatteluista (stimulated recall), jotka on kerätty kolmesta suomalaisesta lapsiperheestä. Rajaamme tässä artikkelissa analysoitavan aineiston tilanteisiin, joissa ekologiseen kestävyyteen kytkeytyvä muutospyrkimys saa aikaan jännitteitä eli erimielisyyksiä ja ristiriitoja perheenjäsenten välillä. Jännitteiden pohjalta syntyvät kompromissit eli sopuratkaisut nähdään oppimisprosessin tuloksina, joiden luonnetta tarkastelemme ruokataju-käsitteen avulla. Kehitämme abduktiivisen analyysin kautta jaetun ruokatajun ja sen tasojen (yhteinen ymmärtäminen, yhteisöllinen soveltaminen, yhteistoiminnan uudelleenmäärittely) määritelmää. Tulokset osoittivat ruokatyön tavoitteiden (perheenjäsenten ruokkiminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen rakentaminen) ensisijaisuuden suhteessa informaaljn ruokakasvatuksen tavoitteisiin (tässä: kasvisten ja kasvisruoan lisääminen). Näin ollen ruokatyön tavoitteet voivat estää muutospyrkimyksiä kohti ekologisesti kestäviä ruokakäytäntöjä. Ehdotamme jaetun ruokatajun määritelmää työkaluksi yhteisöissä toteutettavien muutospyrkimysten sekä niiden tuloksina syntyvien kompromissien analysointiin. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, mikä merkitys yhteisöllisyydellä on, kun tavoitellaan muutosta arjen ruokatyössä.   Informal food education and shared food sense as a part of foodwork – An analysis of compromises related to vegetable-based food Abstract The article examines ecologically sustainable and informal food education as a part of foodwork in families with children. We approach informal food education as situations, in which one or several family members pursue to change the family's activities. Data consists of cooking videos and stimulated recall interviews collected from three Finnish families. The analysed data is delineated to situations, in which the pursuit connected to ecological sustainability generates tensions (i.e. disagreements and conflicts) between family members. The nature of the compromises that were reached based on these tensions was analysed with the help of the definition of shared food sense (joint understanding, collective application, re-definition of coaction). Results illustrated the primacy of the aims of foodwork (feeding the family and building togetherness) in relation to those of informal food education (here: increasing the use of vegetables and vegetable-based foods). Thus, the aims of foodwork can hinder aspirations to change toward ecologically sustainable food practices. We suggest the definition of collective food sense as a tool for aspirations to change practices in communities, and as an aid in analysing the compromises that are arrived at as a result of these endeavours. Further research is needed to investigate the significance of collectivity when aiming for a change in the context of daily foodwork. Keywords:  informal food education, shared food sense, foodwork, families with children, vegetable-based food

COVID-19-pandemian aikaiset rajoitustoimet muuttivat ihmisten arkisia käytäntöjä monin tavoin.  Tarkastelemme artikkelissamme, millaisia muutoksia kevään 2020 rajoitustoimet aiheuttivat ruokavalinnoissa ja aterioiden valmistamisessa käyttäen terveellisiä raaka-aineita sekä miten sosioekonomiset ja muut taustatekijät, kuten koettu psyykkinen rasitus ja etätyö, olivat yhteydessä tapahtuneisiin muutoksiin. Analysoimme kansainvälisessä Corona Cooking Survey -hankkeessa Suomessa kerättyä syömistä ja ruoanlaittoa tarkastelevaa kyselyaineistoa. Sosiaalisessa mediassa jaettuun kyselyyn vastasi touko-kesäkuussa 2020 yhteensä 744 Suomessa asuvaa 19–85-vuotiasta. Kyselyn vastaajat eivät ole väestöä edustava otos, sillä suurin osa vastaajista oli naisia (91 %) ja korkeakoulututkinnon suorittaneita (81 %). Kuvaamme vastaajien raportoimia muutoksia yhteensä 19 ruoka-aineen käytön useudessa sekä aterioiden valmistamisessa terveellisistä raaka-aineista. Multinomiaalisissa logistisissa regressiomalleissa tarkastelemme terveellisistä raaka-aineista tehtyjen aterioiden valmistuksessa sekä viiden erilaisen ruoka-aineen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin yhteydessä olevia tekijöitä. Kaikkien ruoka-aineiden osalta yli puolet vastaajista raportoi, ettei kulutus ollut muuttunut. Eniten lisääntyi makeiden naposteltavien (29 % raportoi syövänsä aikaisempaa useammin) ja suolaisten naposteltavien (21 %) sekä valkoisen leivän, pastan ja viljojen (21 %) käyttö ja harventui liha-, siipikarja-, kala- tai kasvisjalosteiden (34 %), palkokasvien (29 %) ja pähkinöiden (27 %) käyttö. Regressiomallien tulosten mukaan useimmilla taustatekijöillä ei ollut yhteyttä muutoksiin ja selittävät tekijät vaihtelivat eri ruoka-aineissa. Koettu psyykkinen rasitus oli yhteydessä todennäköisyyteen kuluttaa aiempaa useammin makeita naposteltavia, sokeroituja juomia ja alkoholijuomia. Etätyö oli yhteydessä todennäköisyyteen syödä aiempaa harvemmin kasviksia ja useammin suolaisia naposteltavia, mutta myös todennäköisyyteen valmistaa aiempaa useammin aterioita terveellisistä raaka-aineista. Tulokset viittaavat siihen, että pandemia on lisännyt välipalaistumista. Jatkotutkimusta tarvitaan väestöä edustavilla otoksilla syömisrutiinien pidempiaikaisista muutoksista ja niiden mahdollisesta muuttumisesta terveellisemmiksi tai epäterveellisemmiksi tottumuksiksi eri väestöryhmissä.