Aim: To evaluate the 10-year treatment outcomes and cost-effectiveness of adolescents' mental health treatment initiated under the social network-oriented open dialogue (OD) approach. Methods: This longitudinal register-based study included all persons who, for the first time, received psychiatric treatment in Finland during the period 1 January 2003-31 December 2008, and who were aged 13-20 at onset (n = 44 868). The OD group included all persons whose treatment commenced in the Western Lapland catchment area (n = 780), this being the only region in Finland where OD covered the entire mental healthcare service at the time of inclusion. The comparison group (CG) included the rest of Finland (n = 44 088). The primary outcome variables were psychiatric treatment and/or disability allowances at the end of the 10-year follow-up, or death. The secondary outcome variables were treatment and disability expenses.Generalized linear models weighted by inverse probability of treatment were used to study the association between OD and the primary outcomes. Population proportions were used to evaluate the cost-effectiveness of the approaches.Results: Treatment that commenced outside OD was associated with higher odds of continuing to receive treatment (adjusted odds ratio [aOR] 1.4; 95%CI 1.2-1.6) and disability allowances (aOR 1.6; 95%CI 1.2-2.1) at the end of the 10-year follow-up.No significant difference in the mortality ratio emerged. The cumulative 10-year expenses per capita were lower under OD.Conclusions: OD associated with favourable long-term outcomes, but due the observational design and possible residual confounding, further studies with a more robust research design are required.

The Open Dialogue approach is a family‐oriented early intervention model for mental health problems developed in the health district of Western Lapland, Finland. Since the 1990s the psychiatric service system in Western Lapland Health Care District has been organised according to Open Dialogue principles and applied to the treatment of any mental health concerns. The Open Dialogue approach considers the client and their family as active participants rather than as objects of treatment in its planning and implementation with a psychotherapeutic focus. In daily work, the responsibility for the treatment process is shared with the case‐specific team. The model of care requires a dialogical orientation from all staff members, psychiatrists included, to interact with the team and the client's network. In this article I describe the role of the psychiatrist in implementing an Open Dialogue model of care in psychiatric services leaning on my experiences of clinical work in the adolescent psychiatric team in Western Lapland.

Psykiatriassa on alettu korostaa sellaisten osallistavien tutkimus- ja hoitostrategioiden merkitystä, joilla pyritään huomioimaan mielenterveyspalveluita käyttävien ja heidän läheistensä yksilöllinen avuntarve. Eräs esimerkki on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin (LPSHP) alueella kehitetty avoimen dialogin hoitomalli, jolla on saavutettu lupaavia hoitotuloksia. On kuitenkin epäselvää, miten malli on juurtunut LPSHP:n psykiatrian palvelujärjestelmään kehityshankkeiden jälkeen. Lisätietoa tarvitaan myös siitä, miten sekä työntekijät että asiakkaat itse näkevät erilaiset hoitokäytännöt ja sen, mistä psykiatrisen hoidon tarve lähtökohtaisesti johtuu. Näihin kysymyksiin pyrimme vastamaan LPSHP:n psykiatrian kyselytutkimuksella, jonka yhtenä tavoitteena on mielenterveyspalveluiden välitön kehittäminen osallistavan tutkimusasetelman keinoin. Kyselyssä työntekijöiltä ja asiakkailta kysytään strukturoidulla kyselylomakkeella, mistä he ajattelevat palvelutarpeen johtuvan ja mitkä asiat ovat hoidossa auttaneet tai voisivat auttaa. Tässä tutkimuksessa raportoidaan kokemuksia kyselytutkimuksen pilotoinnista, joka toteutettiin Keroputaan sairaalan aikuispsykiatrian poliklinikalla. Pilottiin osallistui 12 asiakasta ja 11 työntekijää. Työntekijät kokivat kyselyn läpikäymisen asiakkaiden kanssa hoidonarviollisena tilanteena, joka sopi hyvin arjen mielenterveystyöhön. Joissakin tilanteissa kyselyn koettiin kuitenkin vievän liikaa aikaa. Asiakkaat kokivat kyselyn mielekkäänä, eikä negatiivista palautetta tai haittatapahtumia raportoitu. Sekä työntekijät että asiakkaat katsoivat asiakkaiden palvelutarpeen johtuvan pääasiassa sosiaalisista tekijöistä. Dialogisen hoitokäytännön mukaisesti työntekijät korostivat tarpeenmukaista, kotiin vietävää ja sekä läheisiä että muita viranomaisia osallistavaa hoitokäytäntöä. Asiakkaat korostivat hoitotapaamisten merkitystä ja sitä, että samat tutut työntekijät jatkavat hoidossa mukana. Merkittäviä näkemyseroja ei ilmennyt. Pilotin perusteella työntekijöitä ja asiakkaita osallistava kyselytutkimus on mahdollista toteuttaa osana arjen psykiatrista hoitoa. Tällainen tutkimusasetelma voi itsessään olla hoidollisesti merkityksellinen, ja se tuottaa välitöntä tietoa psykiatrisen hoidon tueksi.