AbstractThis article* is about the distinct groups that practised malevolent and benevolent witchcraft in Swedish-speaking Ostrobothnia in late-modern Finland according to belief legends and memorates. Placing belief legends and memorates in Mary Douglas’ tripartite classification of powers that regulate fortune and misfortune illuminates the social structure of agents who posed a threat or regulated it by means of their supranormal powers. Powers that bring misfortune dwell outside or within the community, whereas powers that bring fortune live within it but nevertheless may be ambivalent and pose a threat to its members as well. Threat towards the community was based on the concept of limited good, in other words the belief that there was a finite amount of prosperity in the world. The aim is to paint a detailed picture of the complex social structure and approaches to witchcraft in late-modern Swedish-speaking Ostrobothnia.

Magical healers and physicians were among those who provided healing in the medical market of pre-modern Swedish-speaking Ostrobothnia. Using newspaper texts published in the region about local occurrences of magical healing as source material, this article examines through discourse analysis how magical healing was stigmatized in public discourse at the turn of the twentieth century. Two main discourses that stigmatize magical healing are evident from the data: the religious and enlightenment discourses. These show the power relations involved in the condemnation of magical healing as an example of the rural population’s superstition and naivity. This article offers new information about stigmatizing discourses on healing methods and practices that were considered witchcraft in a period when a community was undergoing cultural changes that affected health beliefs and power relations.

Artikkelissa selvitetään, miten tietäjä-hahmot esitetään 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kerätyssä folkloristisessa aineistossa. Aineistoa lähestytään kvalitatiivisen tekstianalyysin kautta. Esitän, että pohjanmaalaiset ruotsinkieliset uskomustarinat tietäjistä pohjautuvat vakiintuneisiin vernakulaareihin uskomuksiin, jotka ovat samankaltaisia länsieurooppalaisen cunning folk-mallin kanssa. Uskomusaineistossa esiintyvät tietäjähahmot olivat yhteisön jäseniä, jotka paransivat sairauksia, löysivät kadonneita esineitä, ihmisiä ja eläimiä sekä harjoittivat vahingoittavaa magiaa. Artikkeli tarjoaa uutta tietoa vähän tutkitusta uskomusperinteestä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tietäjiin liitettyjä vernakulaareja uskomusmalleja voidaan hyödyntää myös muiden ruotsinkielisten alueiden perinteen tutkimuksessa. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä, oliko tietäjäperinne katoamassa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta perinteenkeräyksen aikaan uskomustarinoiden perusteella. Tulokset osoittavat, että ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tietäjäperinne oli vakiintunut osa paikallista folklorea.

No abstract

No abstract