Maailmalla emolehmätuotanto on jo pitkään perustunut laiduntamiseen. Suomessakin laiduntamista on pidetty ja osittain pidetään edelleen yhtenä kannattavan emolehmätuotannon kulmakivenä. Laiduntamisella luodaan myönteistä imagoa emolehmätuotannolle. Se luo kuluttajalle kuvan eettisestä tuotantotavasta. Laiduntaminen on lihantuotannossa yksi tärkeistä markkinointikeinoista myydessä lopputuotetta suoraan kuluttajalle. Luonnollinen tuotantotapa ja eettisyys ohjaavat kuluttajia yhä enemmän elintarvikeostoissaan. Viime vuosina keskustelua on kuitenkin herättänyt se, onko perinteiseen malliin järjestetty laiduntaminen tilalle kuitenkaan kannattavin vaihtoehto. Ajatusta perustellaan pääasiassa laitumen alhaisemmaksi jäävällä satotasolla ja sen myötä tilan karkearehuomavaraisuuden heikkenemisellä. Laiduntamisen imago- ja eläinten hyvinvointihyödyt ovat kiistattomat, mutta ne voidaan saada käyttöön myös perinteisestä poikkeavilla laidunnusmenetelmillä. Savonia-ammattikorkeakoulussa tehtiin yhdessä A-Tuottajien hallinnoiman ja Luonnonvarakeskuksen osatoteuttaman Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto-hankkeen kanssa selvitys, jossa kuvattiin neljä erilaista emolehmätilojen laidunnusmallia ja selvitettiin, kuinka laidunnusstrategia vaikuttaa tilojen tuotantoon ja talouteen, työssä tarkasteltujen tuotantotekijöiden ja kustannustenkautta. Työssä luotiin laidunnusmallit, joiden pohjalta emolehmätilalliset voisivat selvittää, millainen laidunnusstrategia toimisi heidän tilallaan. Case-tilat valittiin esihaastattelemalla noin kahtakymmentä emolehmätilallista, joiden joukosta valittiin neljä tutkimukseen parhaiten soveltuvaa tilaa. Näillä neljällä tilalla käytiin ja tehtiin laajempi haastattelu. Haastattelulla selvitettiin, kuinka laidunnus tilalla on käytännössä toteutettu ja millaisia vaikutuksia sillä on tarkastelussa oleviin kustannuksiin ja tuotantotekijöihin. Työssä esiteltävät laidunnusstrategiat ovat intensiivinen laiduntaja, tyypillinen laiduntaja, osittaislaiduntaja sekä ulkotarhassa jaloittelija, joka ei laidunna eläimiä ollenkaan. Kustannuksia ja eläinterveyden tuotantotekijöitä vertaillessa laiduntamaton tila ei suurimmassa osassa tarkastelukohteista päässyt yhtä hyviin tuloksiin laiduntavien tilojen kanssa. Kokonaistyöaikaa tarkastellessa tuloksiin vaikutti laidunkautta enemmän sisäruokintakauden työmenetelmät. Tiloilla, joilla sisäruokintakauden työmenetelmät ovat aikaa vieviä, tilat hyötyvät enemmän laidunkauden työmäärää vähentävästä vaikutuksesta.

Lannankäsittely on yksi suurimmista hevostallien ympäristöhaasteista. Varsinkin taajamien lähellä hevosten lantalogistiikka tuottaa ongelmia, sillä kuivalannan käyttö peltoviljelyssä ei aina onnistu ja poiskuljettaminen on kallista. Ylä-Savon Ammattiopiston Hingunniemen koulutila tutkii rumpukompostoinnin hyödyntämistä hevosen lannan käsittelyssä. Kompostointiprosessissa muodostuva hukkalämpö otetaan talteen ja lämpöenergia hyödynnetään tallin käyttövesien ja lattioiden lämmitykseen. Kuivikevalinta vaikuttaa hevosen lannan jatkokäyttöön ja tallien ympäristökuormitukseen merkittävästi. Kasvipohjaiset kuivikkeet sopivat hyvin lannan seassa lannoitteeksi, mutta puupohjaisten kuivikkeiden käyttö laskee kuivalannan lannoitusarvoa. Hevosen kuivikelannan ongelmia ovat sen varastoinnin vaatima iso tilantarve, liukoisen typen haihtuminen varastoinnin aikana ammoniakkina sekä puupohjaisten kuivikkeiden hidas kompostoituminen. Rumpukompostoinnissa kompostointi toteutetaan hallitusti sille erityisesti suunnitellussa tilassa. Lanta käsitellään sylinterin muotoisessa putkessa, joka pyörii vaaka-akselinsa ympäri. Lantamassa ilmastuu prosessin aikana ja kompostoituminen tapahtuu nopeasti ja tasaisesti. Keskimääräinen kompostoitumisaika on kymmenen päivää. Rumpukompostoinnin jälkeen lanta puretaan välivarastoon jälkikompostoitumaan. Rumpukompostoinnin aikana lämpö rummussa nousee n. 50 – 60 °C:een. Perusmateriaalin hiili-typpisuhteen tulisi olla lähellä 30/1. Hingunniemen koulutilalla muodostuvalla turvekuivitetulla hevosenlannalla päästään lähelle tätä tavoitetta. Tavoitteena on tyhjentää ja täyttää rumpua niin, että täyttöaste pysyy 50 – 60 %:ssa. Kompostointiprosessissa syntyvä poistoilma on n. 40 °C vesihöyryä. Prosessin poistoilma voidaan hyödyntää keräämällä se talteen ja siirtämällä esimerkiksi tallin pesuvesien ja lattioiden lämmitykseen lämpöpumppujärjestelmällä. Lämpöpumpun tehokkuutta mitataan lämpökertoimella, joka ilmaisee, paljonko pumppu tuottaa lämpöä sen käyttämään sähköenergiaan verrattuna. Rumpukompostori ja lämmön talteenotto on ollut Hingunniemessä käytössä tammikuusta 2013 alkaen. Ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana lantaa kompostoitiin noin 400 m3 ja lämpöä otettiin talteen 16 000 kW. Kokemukset rumpukompostorista lannan käsittelymenetelmänä ovat positiiviset. Lannan käsittely on ympäristön kannalta hallittua ja kompostointiprosessista muodostuva hukkalämpö on hyödynnetty ravitallissa lämpöenergiana käyttövesien lämmitykseen sekä lattialämmitykseen. Lopputuotoksena syntyy pelloille patogeenivapaata maanparannusainetta. Kestävä talliympäristö -hankkeen pitkäaikaisena tavoitteena on ollut energiaomavaraisuuden kasvattaminen sekä energiatehokkuuden kehittäminen hevostalleilla.

Suomessa myydään vuosittain yksivuotiaita tai nuorempia varsoja noin 200, näistä varsahuutokaupassa myydään keskimäärin 80 yksivuotiasta varsaa. Varsahuutokauppa on jokavuotinen Starinita Oy:n järjestämä yksivuotiaiden ravihevosvarsojen myyntitapahtuma, jossa myydään sekä lämminveri- että suomenhevosvarsoja. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana varsahuutokauppa on järjestetty Ypäjän Hevosopistolla, sitä ennen se pidettiin Vermon sekä Teivon raviradoilla. Varsahuutokaupan järjestelyissä on iso työ, ja seuraavan huutokaupan valmistelu alkaa heti edellisen jälkeen. Järjestelyihin kuuluu muun muassa huutokauppapaikan ja -päivän varaus, markkinointi, myytävien varsojen sukuselvitysten teko sekä internet-sivujen päivitys. Huutokauppapäivänä myyjät esittelevät varsojaan ostajaehdokkaille monta tuntia ennen huutamisen alkua; ostopäätökset kuitenkin tehdään lähes aina ennen huutokauppamaneesiin astumista. Jokainen myytävä varsa on huutokauppakehässä noin kolme minuuttia, joten myynti tapahtuu rivakasti eikä siinä ole aikaa enää pohtia ostopäätöksiä. Suomen hevoshuutokauppaa verrataan usein muiden maiden huutokauppoihin, ja niistä haetaan kehitysideoita Suomeen. Suurissa huutokauppamaissa hevoshuutokaupat ovat isoja monipäiväisiä tapahtumia, joissa myydään jopa monta sataa hevosta päivässä. Huutokaupassa järjestetään usein muutakin oheisohjelmaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä huutokaupan myyjiltä sekä ostajilta kehitysideoita tulevia huutokauppoja varten. Tutkimuksessa oli kolme pääteemaa: toiminta ennen huutokauppaa, huutokaupassa sekä hevoshuutokauppakulttuurin kehittäminen ja vertaaminen ulkomaisiin käytänteisiin. Tutkimuksessa huutokaupan myyjiä ja ostajia sekä toimitsijoita haastateltiin teemahaastatteluiden avulla syksyllä 2013 (n=14). Tutkimus toteutettiin osittain puhelinhaastatteluina ja osittain haastattelut tehtiin paikan päällä haastateltavan luona. Haastatteluaineisto käsiteltiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastatellut myyjät ja ostajat olivat tyytyväisiä huutokaupan internet-sivuihin ja tiedotukseen ennen huutokauppaa. Huutokaupan yhteyteen toivottiin expo-aluetta ja kaksipuolista katsomoa, jolloin yleisöä mahtuisi enemmän paikalle. Esitettäville varsoille toivottiin enemmän luksuspuitteita ja varsojen nostamista punaiselle matolle. Koppareille ja varsojen esittäjille toivottiin enemmän koulutusta tehtäväänsä sekä yhtenäistä vaatetusta tapahtumaan. Vastaajien mielestä myös ulkomaiset ostajat olisi tärkeä saada Suomeen hevoshuutokauppaan. Huutokauppaa voitaisiin kehittää myös kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, mikäli ilmoitettujen varsojen määrä olisi kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Tulevaisuudessa myös hevosten huutokauppaaminen internetin välityksellä voisi Suomessakin olla mahdollista. Työssä saatujen ideoiden pohjalta varsahuutokauppaa ja suomalaista hevoshuutokauppakulttuuria tullaan kehittämään. Tutkimuksen mukaan suomalaisen hevoshuutokauppakulttuurin positiiviseen kehitykseen ja hevoshuutokaupan imagon parantumiseen uskotaan vahvasti. Imagon kehittäminen on myös kasvattajien etu, kun huutokaupattavien varsojen taso nousee, myös hintataso nousee.