Forest management guidelines changed at the end of the 1990's in Finland. Biodiversity, visual landscape, water systems, and different forms of forest use are now better taken into account. The objectives, outdoor recreation motives, and attitudes towards the present forest management activities of the non-industrial private forest owners called family forest owners in this article, whose forest holdings are located in northern Finland, were studied. In addition, a forest owner typology based on the above-mentioned motives, objectives, and attitudes was created, and the relationship between the typology and the forest owners' background was tested. Principal component analysis, log-linear models, canonical correlations, and K-means cluster analysis were used in the data analysis. The results showed that especially commercial timber production, but also multiple-use forestry, is important for forest owners. Non-timber products such as game, berries, and forest mushrooms were considered more important than biodiversity, conservation of endangered species, tourism, and reindeer herding. The current, more ecological forest management activities were widely accepted by the owners. The changes had been perceived in the forest management activities. Close relationships were found between the objectives, attitudes and motives of the forest owners. Those owners who emphasized ecological tourism and multiple-use forestry, more frequently accepted detailed conservation and other "softer" management methods than those who emphasized commercial timber production. Typologies, called conservationists, timber producers, and multi-objective forest owners, were identified. Forest owner's education and source of income were closely related to their typology. Highly educated forest owners and those who gained their money from tourism belonged to the groups named conservationists or multi-objective owners, whereas those who lived on forestry income represented timber producers.

Inarilaisten käsityksiä metsätalou-desta ja muusta luonnonkäytöstä Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää inarilaisten käsityksiä ja asenteita metsien eri käyttömuotoja, erityisesti metsä-ja porotaloutta kohtaan sekä heidän käsityksiään eri elinkeinojen taloudellisesta ja kulttuurisesta merkityksestä. Tutkimus sai alkunsa Inarin metsäkiistasta.Tulosten toivotaan helpottavan kiistan kohteena olevien metsänkäyttömuotojen yhteensovittamisen mahdollisuuksien arviointia.Tutkimus toteutettiin 1500:lle satunnaisesti valitulle täysi-ikäiselle inarilaiselle lähetettynä postikyselynä. Heistä 36 % palautti lomakkeen. Vastaamattomien käsityksiä selvitettiin puhelimitse. Kyselyssä tiedusteltiin inarilaisten käsityksiä metsätaloudesta, matkailusta, porotaloudesta ja luonnonsuojelusta sekä maankäyttöön liittyvästä päätöksenteosta.Matkailua pidettiin taloudellisesti ja poronhoitoa kulttuurisesti merkittävimpinä elinkeinoina. Myös metsätaloutta arvostettiin kultuurisesti ja taloudellisesti. Alueen maankäyttöjakaumaan oltiin tyytyväisiä. Metsähallituksen tehtävä oli erityisesti metsien suojelussa, mutta myös puuntuotanto paikalliskäyttöön nähtiin tärkeänä. Metsätalouden toimenpiteitä pidettiin melko myönteisinä, mutta erityisesti maanmuokkausta ja konehakkuita vastustettiin. Luonnonvarojen käytöstä pää-tettäessä paikallisen päätöksenteon merkitys korostui. Metsä-ja porotaloudesta elävien kesken oli mielipide-eroja. Porotalouden harjoittajat olivat huolissaan porolaitumista ja metsätalouden porotaloudelle aiheuttamasta haitasta toisin kuin metsätaloudesta elävät. Metsä-ja porotalouden yhteensovittaminen nähtiin mahdollisena, tosin saamelaiset epäilivät tämän onnistumista suomalaisia enemmän. Tulokset voidaan yleistää kohtalaisen hyvin perusjoukkoon. Myös vastaamattomat suhtautuivat metsänhakkuisiin pääosin myönteisesti.

Metsätieteen aikakauskirja 328 t u t k i m u s s e l o s t e i t a tiin kevyellä metsätraktorilla ja metsäkuljetusmatkat laskettiin kuntakohtaisina keskiarvoina metsäyhtiöiden leimikkotietojen pohjalta. Metsähakkeen toimitusketju tienvarsivarastolta käyttöpaikalle perustui tienvarsihaketukseen ja hake kuljetettiin käyttöpaikalle perävaunullisella hakeautolla. Vertailulaskelmassa rankahakkeen korjuukustannukset käyttöpaikalla olivat liki neljänneksen korkeammat kuin kokopuuhakkeen. Kustannusero johtui hakkuun tuottavuuserosta, joka aiheutui hakkuukertymän pienenemisestä karsittaessa puut. Metsä