This paper examines how Finnish farm women interpret their own position as women on family farms. Following the poststructuralist approach in rural gender studies, the analysis focuses on the meanings which women produce regarding agrarian femininity. For this purpose, interview material on their everyday life stories are compared with the discourses on rural femininities in the Koti magazine, which is published by the most important organization representing farm women in Finland. It is concluded that the positions in which farm women present themselves are in accordance with the discourses on rural femininity produced and mediated by this magazine. Farm women present themselves, and they are expected to be, economically active agents in the post-productivist countryside.Abstrakti: Artikkelissa tarkastellaan, miten suomalaiset maatilan emännät ymmärtävät ja tulkitsevat naisen paikan maatilalla. Tutkimuksen näkökulma on konstruktionistinen. Tavoitteena on tunnistaa maatilan emännyyteen liitettyjä merkityksiä, joita haastatellut naiset tuottavat kuvatessaan jokapäiväistä elämäänsä ja työtänsä maatilalla. Näitä merkityksiä verrataan keskeisen suomalaisen maaseudun naisille suunnatun aikakauslehden tuottamiin maaseudun naiseutta koskeviin puhetapoihin. Artikkeli osoittaa, että naisten esitykset itsestään ovat linjassa heitä koskevien puhetapojen kanssa. He kertovat olevansa ja heidän odotetaan olevan aktiivisia taloudellisia toimijoita postproduktivistisella maaseudulla.

Marginal rural localities tend to gain less from local food production because they cannot generate enough demand for it. In the Nordic countries, however, seasonal populations outnumber permanent residents in many places, thereby temporarily increasing the demand for goods and services. Relatively little empirical research has been conducted on second‐home owners’ consumption of local food. This study examines their demand for it and analyses factors related to their purchase behaviour. Based on survey material derived from Finland, the article shows that the availability and accessibility of local food, as well as the activities of second‐home owners shape their consumption patterns. The study highlights the importance of second‐home owners’ place attachment and cultural understandings of second‐home lifestyles as factors related to their interest towards local food. However, from the perspective of marginal rural areas, the findings are not encouraging and local food is less likely to be consumed in the sparsely populated countryside than in those areas where local products are more readily accessible.

Abstract:Drawing on an empirical analysis of Finnish local policy-makers' views on land use planning aims in rural areas, this paper investigates local responses to the new national planning regulations set out by the Government. According to the new norms, a dense settlement structure should be promoted not only in urban centres but also in rural areas in order to curb climate change and improve the viability of communities. Based on the data obtained from an internet-based survey conducted by a regional newspaper in western Finland before municipal elections in 2008 and 2012, this paper shows that the majority of the local policy-makers challenge the new norms. They do not believe that sustainable development can be promoted by constraining building rights in the rural region characterised by a dispersed settlement structure. Key words: land use planning, climate change, rural areas, FinlandAbstrakti: Artikkelissa analysoidaan suomalaisten kuntapoliitikkojen näkemyksiä siitä, tulisiko kuntien keskittää ja tiivistää asutustaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Aineistona käytetään kuntavaalien 2008 ja 2012 alla kerättyä internetkyselyä, johon vastasi molempina vuosina noin tuhat ehdokasta Etelä-Pohjanmaalta. Artikkeli osoittaa, että kuntapäättäjät eivät kannata keskittämistä ja tiivistämistä, vaan suosivat sen sijaan hajautettua rakentamista eri puolille kuntaa. Näkemykset eivät ole muuttuneet neljässä vuodessa. Kantaa perustellaan ennen kaikkea alueiden ja ihmisten välisen tasa-arvon turvaamisella. Ilmastonmuutos ja ympäristösyyt eivät ole keskeisiä argumentteja, kun kuntapäättäjät perustelevat näkemyksiään maankäytön suunnittelun tavoitteista.