Tässä artikkelissa tarkastellaan yhtenäiskoulun opettajayhteisön sosiaalista todellisuutta, jota rakennetaan ja ylläpidetään vuorovaikutuksen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia konstruktioita tulevan yhtenäiskoulun opettajat ja rehtorit luovat yhtenäisen koulukulttuurin rakentamisesta ja muutokseen sitoutumisesta. Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Uutta luova asiantuntijuus -hanketta. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä tulevan yhtenäiskoulun opettajan ja rehtorin teemahaastattelusta, ja se on analysoitu diskurssianalyysin keinoin. Yhtenäisen koulukulttuurin rakentaminen merkityksellistyy tutkimustuloksissa kolmessa dominoivassa diskurssissa, jotka ovat johtajuuden diskurssi, yhteisen opettajuuden diskurssi sekä sääntödiskurssi. Kaksi taustalle jäävää diskurssia ovat oppilasdiskurssi sekä opetuksen ulkopuolisen toiminnan diskurssi. Kun merkityksenantoja tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten opettajat ja rehtorit sitoutuvat koulukulttuurin muutokseen, tulokset jäsentyvät neljäksi diskurssiksi, jotka ovat innokkuuden, estyneisyyden diskurssi, kuormittavuuden diskurssi sekä väljyyden diskurssi. Tulevan yhtenäiskoulun työyhteisön sisäistä jännitteisyyttä ja opettajien välistä vastakkainasettelua voi ymmärtää vuorovaikutuksen ilmiöiden kautta. Tutkimuksen diskurssien perusteella yhtenäiskoulun koulukulttuuri tulisi rakentaa jaetulle johtajuudelle ja läpinäkyville vuorovaikutuskäytänteille, jotka perustuvat työyhteisön sisäiselle luottamukselle, arvostukselle ja keskustelulle.