Coworking spaces have been established in great numbers around the globe over the past 10 years. Previous studies on coworking spaces argue that these spaces are designed to enable serendipitous encounters. Here we introduce the concept of an economy of encounters, arguing that both intended and unintended encounters have become a form of production in the knowledge-based new economy. This paper draws upon the critical analysis of three case studies of different coworking settings-two open coworking spaces and a corporate coworking office. Following Deleuze and Guattari, we see coworking spaces as affectual assemblages that create affects that push knowledge workers in flow and motion to enable the formation of new kinds of heterogeneous and constantly changing work communities, where serendipitous encounters become a force of production. We argue that this commodification of a social phenomenon, i.e. the intentional use of affectual assemblages of people, objects and ideas to create serendipitous opportunities, ignores the precariousness of contemporary work.

No abstract

No abstract

No abstract

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori julisti vuoden 2014 alussa järjestämänsä Selkärankaseminaarin innostamana, että "yksityinen sektori maksaa julkisen sektorin palkat". Ministerin mukaan suomalainen hyvinvointi syntyy nimenomaan yritysten menestyksestä. Yksi Vapaavuoren lausuman oletus on, että julkisen sektorin työntekijät ovat loisia, jotka syövät yritysten elinvoimaa. OECD:n tuoreen ennusteen mukaan Suomen julkinen sektori on maailman suurin vuonna 2014, 58 % BKT:sta.Hallituksen talouspoliittiset linjaukset ovat olleet tämän oletuksen ja vallitsevan uusklassisen taloustieteen mukaisia: julkista sektoria on pyritty supistamaan voimakkaasti, koska nimenomaan sen on väitetty olevan este talouskasvulle. Koko julkinen sektori on ikään kuin yksi valtaisa tulonsiirto yrityksiltä valtiolle, kunnille ja muille julkisyhteisöille. Yksityinen sektori tuottaa lisäarvoa ja varallisuutta, jonka julkinen tuhlaa.Esimerkiksi Taloussanomat (16.1.2014) kuitenkin kyseenalaisti talousseminaareissa voivotellun luvun julkisten menojen suhteesta BKT:hen, koska Suomen luku ei ole suoraan vertailukelpoinen muihin maihin. Luku nousee Suomessa 13 prosenttiyksikköä jo siksi, että julkisen sektorin menoihin kirjataan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla tehdystä työstä maksetut eläkkeet. Lisäksi luku on helppo ymmärtää väärin. Kyse on kahden tunnusluvun suhteesta, ei kuva julkisen sektorin menojen osuudesta bruttokansantuotteesta. Julkisten ja yksityisten menojen summa ei ole sata, koska julkisten ja yksityisten menojen sijaan bruttokansantuote muodostuu arvonlisäyksestä.Faktojen valinta onkin olennainen osa talouspolitiikkaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kokoaman HS-raadin enemmistön mielestä Suomessa takerrutaan talouspolitiikassa yhteen vaihtoehtoon (HS 18.2.2014). Eikö olisi siis aika keskustella talouden periaatteista monipuolisemmin? Vastuu yksioikoistuvista ja vain yhtä poliittista linjaa edustavista "itsestäänselvyyksistä" talouskeskustelussa ei ole ainoastaan valtavirtaisten taloustieteilijöiden, virkamiesten ja poliitikkojen harteilla. Myös yhteiskuntatieteilijöiden on suhtauduttava vakavammin taloudellisiin ongelmiin ja pyrittävä ymmärtämään tarkemmin monimutkaisia talouden, politiikan, kulttuurin ja yhteiskunnallisen toiminnan yhteenkietoutumia. Talous on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi vain "talouden ammattilaisten" huoleksi.Hegemoninen talousdiskurssi ja sen totuudet tunkeutuvat jatkuvasti syvemmälle sekä yhteiskunnan eri alueille että ihmisten välisten suhteiden järjestämiseen. Talouspuheen tuottama "totuusregiimi" suorastaan vaatii kriittistä katsetta. Poliitikkojen puheita kuunnellessa ei voi olla enää varma, puhuvatko he nimenomaan näiden itsestäänselvyyksien ja oletusten varassa vai onko heidän puheidensa taustalla syvempää ymmärrystä talouden toiminnasta. Moni kovaääninen talouskeskustelija on viime vuosina verrannut esimerkiksi valtion taloutta kotitalouteen, vaikka ne noudattavat eri lainalaisuuksia. Vallitseva "arkijärki" näyttää kuitenkin usein heijastelevan uusklassista paradigmaa, ja siksi keskuste...