In today's organizations, team and group communication is an essential part of work, and it is loaded with expectations. Despite the expectation that teamwork offers an answer to the intense demands of today's dynamic, ubiquitously digital working life, taking advantage of its benefits is neither simple nor well understood. Teams represent various types of collaboration. Teams can be understood by observing their structures, practices, and processes as well as their functionality and goal achievement. This chapter provides an understanding of the multifaceted reality of groups and teams as it manifests in interaction.The chapter analyzes a variety of team phenomena in order to enhance and develop team performance in the workplace. Although teams can have a designated leader or coordinator, team members can also share leadership. Teams can execute long-lasting, permanent tasks, but they can also be formed for short periods to perform explicit, nonrecurring tasks. The chapter also outlines the practical implications of the communication factors that contribute to team performance and goal achievement in the context of constantly changing working life and the manifold requirements of successful teams. Understanding Team CommunicationIn knowledge work, working in teams is an established practice. Teams are usually formed to accomplish a certain goal, function, or project (Lipnack & Stamps 2000, 58). Team members often share a sense of responsibility (Kirkman & Rosen 2000), and every member plays an important part in achieving shared goals (Scott 2013). In team communication, shared meanings are created and roles, norms, and rules are constructed (Hollingshead & Poole 2012). Team members produce the team and its characteristics as well as coordinate their performance in communication. Teams communicate both face-to-face and via several kinds of communication technology, from email and chat to video conferencing tools (Gilson et al. 2015). Teams also use social media, enterprise social media, and other web-based communication platforms in their interaction. Teams can be geographically or organizationally dispersed (Lipnack & Stamps 2000), but team members also commonly use communication technology when they work at the same physical location (Kirkman, Gibson, & Kim 2012). Communication technologies enable members to communicate asynchronously and synchronously and to use text-based, audio, or video tools in their communicationor all of them at the same time. Communication can also be mobile. Furthermore, multicommunication, in which a person carries out parallel conversations with several individuals at the same time (Valo 2019) is enabled by tools such as instant messaging, social media, and email. The use of all these technologies to communicate in teams has become common or even expected in the workplace (Gilson et al. 2014). Synergy, knowledge management, the quality of collaborative decisions, and work commitment are advantages of teamwork (Harris & Sherblom 2011). Naturally, teams do not always perform as hoped, ...

Algorithms are a ubiquitous part of organizations as they enable, guide, and restrict organizing at the level of everyday interactions. This essay focuses on algorithms and organizing by reviewing the literature on algorithms in organizations, examining the viewpoint of relationality and relational agency on algorithms and organizing, exploring the properties of algorithms, and concluding what these mean from an organizational communication viewpoint. Algorithms need data to be collected. The data are always biased, and algorithms exclude everything that is not in their code. They define what is seen as important. Their operating principles are opaque, and they are political due to human interference. Algorithms are not just used. Rather, they are co-actors in organizing. We argue that algorithms demand rethinking communication in the communicative constitution of organizations and call for more empirical research emphasizing the properties of algorithms, the relationality of algorithms, and the temporality of the materialization of algorithms.

Koronapandemian myötä ryhmäkeskustelut tulivat osaksi opiskelijoiden etäopiskelun arkea. Opiskelijoiden asennoitumista sekä ryhmätyöhön että teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen on tutkittu, mutta tutkimusta etäopiskeluaikaisista ryhmäkeskusteluista ja niiden herättämistä tunteista ja asenteista ei vielä juuri ole. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisena yliopisto-opiskelijat kokevat etäopiskelun reaaliaikaiset ryhmätilanteet ja millaisia asenteita ja tunteita ne heissä herättävät. Tutkimusaineisto kerättiin verkkolomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi keväällä 2021 yhteensä 59 opiskelijaa kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Opiskelijoiden merkityksenannoissa korostuivat 1) mahdollisuus tulla osaksi ryhmiä ja yhteisöjä, 2) teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja osallistumisen haasteet sekä 3) ryhmäkeskustelut opettajan ja opetuksen sääteleminä vuorovaikutustilanteina. Tulokset osoittivat myös, että ryhmäkeskusteluihin asennoiduttiin vaihtelevasti ja niillä nähtiin olevan erityisesti relationaalisia hyötyjä ja mahdollisuuksia. Poikkeusolojen myötä omiin ja toisten kielteisiin asenteisiin suhtauduttiin suopeammin ja solidaarisemmin kuin aiemmin. Keskustelut herättivät opiskelijoissa myönteisiä ja kielteisiä tunteita, joista tavallisin oli jännitys. Pohdimme tuloksia etäopiskelun ryhmätilanteista ryhmäviestinnän, viestintäosaamisen ja etäopetuksen tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi esittelemme tutkimuksemme tulosten pohjalta käytännön ehdotuksia, miten tehdä etäopiskelun ryhmäkeskusteluista entistä mielekkäämpiä ja miellyttävämpiä viestintätilanteita.

Artikkelissa analysoidaan virtuaalitiimien vuorovaikutustehtäviä (engl. task), joilla tarkoitamme tiimin toteuttamia vuorovaikutustoimintoja, kuten tuen jakamista, ideointia ja päätöksentekoa. Ryhmäviestinnän tutkimustraditiossa vuorovaikutustehtävä on nähty merkittävänä tiimin vuorovaikutuksen rakentumisessa. Tiimin rakenteistumisen näkökulmien mukaan tiimi tuottaa ja uusintaa rakenteitaan – kuten vuorovaikutustehtäviään – vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on selvittää, 1) millaisia vuorovaikutustehtäviä teknologisia alustoja käyttävien virtuaalitiimien tapaamisissa rakentuu ja 2) miten vuorovaikutustehtävät puolestaan rakentavat virtuaalitiimien tapaamisia. Laadullisessa tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen asiantuntijatyötä tekevän virtuaalitiimin todellisia tapaamisia. Tiimit toteuttivat tapaamisissaan 21:tä vuorovaikutustehtävää. Tehtävät rakentavat tapaamisia järjestäytymällä eri suhteisiin toisiinsa nähden sekä muodostumalla tapaamisissa tai etukäteen määrätyn agendan mukaan. Tiimiä luonnehtivat sen vuorovaikutuksessaan tuottamat tehtävät, mutta virtuaalisuus ei itsessään ole tiimiä määrittävä piirre.

Kirja-arvio teoksesta Poutiainen, S. (toim.) 2021. Yleisö ja puhe – Kymmenen näkökulmaa esiintymiseen. Kulttuuriosuuskunta Partuuna: Helsinki