This article discusses the role of autoethnography in ‘minority’ academic fields such as transgender studies. While supportive of the epistemic and political ambitions related to practices of studying (through) the self, the text focuses on its practical limitations. Specifically, it discusses the potential lived implications of autoethnographic writing for already precariously located ‘minority’ scholars.The text charts epistemic-ethical backgrounds that support the use of autoethnography within ‘minority’ scholarship. It suggests that such methods work in contexts where academic labor and publishing take place within essentially liberal democratic frameworks, in which ‘minority’ scholars are respectfully met. However, the current literature on ‘minority’ academic labor suggests that this is rarely the case.The article stresses the need to think and teach ‘minority’ research and writing in time and place. Such methodologies can, depending on the context, opt for an autoethnographic presence but also for an active push towards giving ‘less’ of oneself to one’s texts.

The article calls attention to a mismatch between the multiple and often seemingly incommensurable understandings of ‘gender’, circulating both within trans and non-trans gender scholarship. Particular attention is paid to the ways in which ‘gender’ is assumed and utilized in feminist ethnography. I argue that the pressing implications that transgender theory and experience have for epistemic habits and ethnographic praxis are yet to be properly acknowledged. Using personal experiences as a non-passing transfeminine ethnographer, I show how a masking of contradicting understandings of gender regularly takes place both in everyday research situations and on levels of academic writing. This, I argue, contributes to upholding cisnormativity in ethnography.Keywords: ethnography, transgender, methodology, feminism’Nainen’, ’naisena’, mitä sillä tarkoitat? Feministinen etnografia, transtutkimus ja läpimenemättömyyden käyttöArtikkeli käsittelee sekä trans- että ei-transsukupuolen tutkimuksessa kiertäviä ’sukupuolen’ määritelmien moninaisuuksia ja näiden keskinäisiä ristiriitoja. Tekstin painopiste on erityisesti tavoissa, joilla sukupuolta ymmärretään feministisessä etnografiassa. Artikkelissa väitän, että transteorian ja -kokemusten implikaatioita episteemisille ja etnografisille käytännöille ei ole tähän mennessä huomioitu kunnolla. Hyödynnän omia kokemuksiani transfeminiininä etnografina näyttääkseni, miten ristiriitaisten sukupuolikäsitysten häivyttäminen tapahtuu sekä kentätyötilanteissa että tieteellisessä kirjoittamisessa. Peittämisen käytännöt ylläpitävät osaltaan etnografian cisnormatiivisuutta.Avainsanat: etnografia, transsukupuolisuus, metodologia, feminismi