No abstract

Politiikan viihteellistymistä on pidetty jälkimodernina ilmiönä, joka liittyy toisen maailmansodan jälkeiseen mediaan ja etenkin televisioon. Viihteellistymisen on esitetty pilaavan politiikan siirtämällä fokuksen asioista henkilöihin, tunteisiin ja hömppään. Ilmiö on yhdistetty myös jälkimoderneihin identiteetin ja kansalaisuuden rakentumisen muotoihin. Artikkelissamme osoitamme edellä kuvatun näkemyksen politiikan viihteellistymisestä historiattomaksi. Osoitamme 1900-luvun alun suomalaisten sosialistien poliittista toimintaa koskevan tapaustutkimuksen avulla, että viihteen ja politiikan yhtymäkohtia on ollut runsaasti jo tuolloin. Analysoimme sosialistisen politiikan viihteellisyyttä pilalehti Kurikan (1904–1906) ja Ihanneliiton toiminnan (1903–1912) sekä erilaisten sosialististen julkaisujen ja toimintamuotojen avulla. Esitämme havaintonamme, että vaikka sosialistit suhtautuivat varauksellisesti ”ajanvietteeksi” tai ”kaupalliseksi” määritettyyn viihteeseen, sen elementtejä hyödynnettiin tietoisesti ja monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa. Analyysimme perusteella politiikkaa on viihteellistetty jo sata vuotta sitten. Politiikan viihteellistämisellä on ollut useita erilaisia funktioita: viihteellä pyrittiin kasvattamaan sosialistien kannattajakuntaa, vahvistamaan sitoutumisastetta sekä tekemään tutuksi järjestäytyneen toiminnan periaatteita ja sosialismin aatetta.

This article analyses three comics published in Finland that are focused on migration and offer differing insights into the representation of ‘the north’: Pentti Otsamo’s Kahvitauko (2012), Leen van Hulst’s Maitoa ja lunta / Milk and Snow (2011) and Lauri Ahtinen’s Elias (2018). These albums are both representative of the field in general and unique with respect to their treatment of the connections between place and migration. The analysis of the imaginary north is structured around the three tropes of the northern suburb, the northern climate, and the northern natural environment. What is common to them all is a construction of the north as a place without clear limitations and as an amalgamation of various relationships. A central aspect of what a place is in the globalized world is that it constitutes a meeting place. In Kahvitauko, the drinking of coffee is used to show how ‘north’ and ‘south’ are connected on a global scale. In Elias, the symbols of the north, the snow, and the bear, are tied together with Afghanistan. Maitoa ja lunta / Milk and Snow provides another viewpoint, as it lacks the representation of xenophobia. Read in parallel with the other two comics it not only shows that migrants of different kinds are treated differently, but also highlights how a place such as the north is defined in different terms depending on reasons for migration, race and ethnicity, and privilege in general. A place is precisely a place for articulation of networks of meanings, experiences, and people. In addition, the three albums are posited in the broader field of Finnish comics on migration. This is carried out with a focus on how the very concrete places in the comics in the field are named and visually anchored.

No abstract

No abstract